Kuulun niihin keski-ikäisiin tyttöihin, joilla on nukkekoti (jolla lapset eivät juuri saa leikkiä…) ja ihania Barbie-nukkeja. Lapsuudessani, ja salaa vielä vähän murrosiässäkin, leikin barbeja edullisemmilla Daisy-nukeilla ja muilla korvikkeilla. Ystäväni isosiskojen aidoilla 60-luvun barbeilla ja niille Saksasta hankituilla unelman ihanilla kalusteilla kävin leikkimässä naapurissa. Ensimmäisen aidon Barbieni sain vasta kolmikymppisenä. Heräsin tuolloin tietoisuuteen siitä että Mattel oli lanseerannut uskonnollispoliittisrotuneutraalin jouluisen Holiday Barbie-sarjan, ja jouluihmisenä tietysti halusin ryhtyä keräilemään ihailemiani joulubarbeja! Pikainen selvitystyöni päätyi siihen että Suomesta näitä ei saa ja yrityksistäni huolimatta maamme suurinkaan tavaratalo ei uskaltautunut ottamaan niitä valikoimaansa. Kukaties siellä koettiin Mattelin minimitoimituserä 5 kpl liian suureksi taloudelliseksi riskiksi puntaroitaessa mahdollisuutta että selkeällä vuosilukumerkinnällä varustetut nukkelaatikot jäisivät pölyttymään hyllylle… Silläkin uhalla että pinkki myy aina!
No, minäpä sitten hoksasin että rakkaat appivanhemmat olivat sopivasti reissun päällä ja tuolloin juuri Barbien syntysijoilla Amerikassa. Sähköpostiviesti maailmalle ja johan alkoi tapahtua! Anopin amerikkalaiset ystävättäret suorastaan riemastuivat kuullessaan miniän viimeisimmästä höpsötyksestä, ja tarjoutuivat innolla toimimaan vuosittain joulun alla ilmestyvän nuken hankintavastaavina. Ensimmäinen Barbieni kotiutui apen selkärepussa kaukaa Havaijilta. Hieman oli kuulemma ollut jännitystä ilmassa, josko joutuu tullissa tarkastukseen ja selittelemään repun ainokaista sisältöä… Tässä kuvassa kokoelman uusin tulokas:
Barbie-nuken keksijä Ruth Handler huomasi 1950-luvulla, että hänen tyttärensä leikkisi mieluiten nukeilla, jotka muistuttivat aikuisia. Tuohon aikaan useimmat nuket olivat vauvanukkeja. Ruth ja miehensä Elliot ostivat oikeudet saksalaiseen Bild Lilli-nukkeen, jonka pohjalta alettiin valmistaa uutta aikuisvartaloista muotinukkea. Nukke sai nimensä "Barbie" (Barbara Millicent Roberts) Handlerien tyttären mukaan. Elliot oli sittemmin yksi Mattel-yhtiön perustajista. Mattel laajensi Barbien lähipiiriä poikaystävä Kenillä, 6 sisaruksella (Tutti, Todd, Skipper, Shelly, Stacie ja Krissy) ja useilla ystävillä (mm. Midge, Teresa, Christie, Marina, Summer ja tämän veli Blaine, jota joskus poikaystäväksikin ehdoteltiin). Varusteita löytyy joka harrastukseen ja ammattiin, taloja huonekaluineen, autoja, poneja yms. Oheistuotevalikoima on huima. Ja kaiken kruununa ovat ihanat keräilysarjat! Barbie-markkinat ovat melkoiset ja neidolla jopa ihan omat huutokaupatkin! Hintaan vaikuttaa kunnon, iän ja harvinaisuuden lisäksi myös aivan omat kuvionsa. Termi NRFB nostaa hintaa olennaisesti ja käytännössä tarkoittaa sitä että nukkea ei ole koskaan poistettu laatikostaan… Ei siis mitään lasten leluja nämä kaunottaret!
Vuosien varrella neitoa on kritisoitu muun muassa liiasta povekkuudesta ja laihuudesta. Vuonna 1998 markkinoille tuotiinkin uusi vartalo, jossa Barbien rintoja oli pienennetty sekä lantiota ja vyötäröä levennetty. Mittasuhteet oli laskettu tieteellisen tarkasti, ja pystyttiin osoittamaan että Barbie olisi kykeneväinen jopa synnyttämään lapsia… Muitakin korjauksia on tehty: suurta ärtymystä varsinkin keräilijöiden keskuudessa on herättänyt Barbien paisunut pää, kun päätä kasvatettiin noin 8 % 2000-luvun alussa. Naisvartaloon liitetyt kauneusihanteet vaihtuvat ajansaatossa ja Mattelin tuotekehitys reagoi näihin sitten tavalla tai toisella. Myös muoti-ihanteet vaikuttavat neidon karderooppiin ja nimekkäitä muotisuunnittelijoitakin on valjastettu Mattelinkin palkkalistoille.
Barbie saa kuulemma noin 600 ihailijakirjettä viikossa ja hänellä on oma ihailijakerho, johon on enimmillään kuulunut yli 1,5 miljoonaa jäsentä. Arvatenkin aika naisvaltaista jäsenistöä... Toistaiseksi en ole hänelle kirjoitellut, enkä jäsenmaksuakaan maksellut, mutta who knows mihin mittasuhteisiin tämä höpsötykseni vielä paisuu. Tähän saakka olen keskittynyt lapsellisella innokkuudella joulun odotteluun ja aattoillan pimeydessä anopin lahjan avattuani iloitsemaan uuden nuken säihkyvästä kauneudesta. Kokoelma kasvaa ja tällä hetkellä se näyttää tältä:
Kauniit kiitokset kahdelle ihan aikuiselle miehelle, isoveikalle ja siipalle, jotka toteuttivat tämän hyllykön erittäin räätälöitynä toivelahjana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)