tiistai 16. huhtikuuta 2013

I have a dream...

Ja vaikka sekin on suuri, on se vapaata maailmaa paljon pienempi! Mun unelma on oma istutuspöytä! Oma rouhea työpöytä, jossa saisin mullalla ja vedellä sotata ja lotrata sieluni kyllyydestä ilman että pitäisi sanomalehdellä suojailla paikkoja, ja keittiön työpöydältä sekä kylppärin lattialta olla kiireellä luuttuamassa pois ympäri kotia leviävää sotkua, joka auttamatta syntyy kun ruukkuihin vaihdetaan multia, taimia kasvatellaan tai vaikka pannaan vain rairuohon siemenet multiin itämään.

Olen tällaista pöytää varovasti kaipaillut jo aiemminkin, mutta nyt kun olen koululla päässyt sellaisen makuun, niin kynnys kyykkiä epämukavasti ja lääppiä paniikinomaisesti sotkuja koko työn ajan on huomattavasti noussut. Ihana homma vaan on niin ärsyttävää epämukavasti sitä puuhastellessa!

Koska mulla ei ole plantaasia eikä edes omaa pihaa, tulee istutuspöytäni mahtua parvekkeelle. Ja sehän asettaa muutaman varauksen pöydälle mm. koon ja ulkonäön osalta. Vaikka parveke äskettäin laajeni mukavasti kodin remontin yhteydessä, niin kaikki tullut lisätila on jo täyttynyt. Kumma juttu! Ja koska parveke on olohuoneen päässä, niin onhan silläkin väliä että mitä soffalta tai ruokapöydän äärestä ulos katsellessa silmiinsä saa.

Olen siis katsastellut valmista tarjontaa istutuspöydistä ja todennut kaikki tähän asti näkemäni vaihtoehdot joko liian heppoisiksi / liian mataliksi / liian pieniksi tai liian kalliiksi. Ei siis hyvä.

Seuraavaksi löysin itseni kiertelemästä kirpputoreja ja mallailemasta hoitopöytien tuunattavuutta istuspöydäksi. Pieniä taimiahan kummassakin tapauksessa siellä hoideltaisiin. Ystävä tarjosi jopa vanhaa hoitopöytäänsä mulle ja mainosti vielä mukana tulevaa ammetta. Hetken jo visioin kastelun helppoutta altaassa altakastelulla ruukkuja imeytettäessä. Sitten totesin hoitopöytävaiheen elämässäni jo olleen ja menneen - pariinkin otteeseen. Ei siis hyvä.

Viikonloppuna löysin sen, tulevan istutuspöytäni! Kävelin puutarhamessuilla pöydän ohi ja olin aivan myyty saman tien! Måste få, måste få, måste få! Ehdottomasti messujen parasta antia!!! En ajatellutkaan ostavani pöydällä tarjolla ollutta messutuotetta, joten en kehdannut pyytää kuvauslupaakaan, vaan napsasin pikaisen otoksen, josta tähän kuvaan on karsittu pöydän eteen pyrähtänyt mummeli pussukoineen.


Puolikkaastakin kuvasta näkyy idea, toisen pään kuormalavan ja pöytätason sekä hyllyn laudat osannee jokainen kuvitella jatkuvan saman verran toisenmoisen pätkän... Siipalle tosin ehkä vilautan alkuperäistä kuvaa mummonsäärineen, jotta saan varmasti hänetkin tajuamaan mitä odotan hänen keräilevän lähikulmien raksoilta taas ja mitä niistä mulle timpraavan taas.

Parvekkeeltamme löytyyy jo entuudestaan kolme kuormalavaa joista tuli yrttikorien korokkeita. Kaksi ajoi asiansa sinällään, kolmatta piti timprata matalammaksi ja tasoa vähän leventää. Pöytä on pari astetta entistä haastavampi työ...

"Onneksi" siippa on juuri suurensuuressa kiitollisuudenvelassa, koska minä, verinäytteenotossakin pyörtynyt ihminen, olen joutunut hyppäämään kotisairaanhoitajattaren puukenkiin. Tai crocsejahan ne tätä nykyä taitavat olla... Ilmoitin heti homman alkumetreillä hänen kuittaavan velkansa joko toimittamalla rouvalle ajoon katumaasturin tai hankkimalla kasvihuoneen (joka siis edellyttäisi myös pihan hankintaa...). Ehkä mä nyt lievennän toiveeni ihan vaan istutuspöydäksi. Kyl mä sit oon reilu, kohtuullinen ja rakastava vaimo!

Edelliset kuormalavat odottavat ilmojen lämpenemistä jotta pääsisin ne maalaamaan harmaiksi, mutta kun kerran maalaushommiin ryhtyy, niin samalla sotkulla kannattaisi sitten maalailla enemmänkin. Pitää pyytää siippaa kiiruusti etsimään lavoja ja hankkimaan lautoja...



3 kommenttia:

  1. Mulla myös sormet syyhyy päästä laittamaan parveketta taas kesäkuntoon.
    Onneksi meillä on iso parveke, johon mahtuu jopa puutarhakalusto (pöytä,sohva+kaksi tuolia).
    Harmi kun kevät on näin myöhässä. Monasti olen puutarhamessujen jälkeen päässyt laittamaan ostamani taimet ja kukat suoraan parvekkeelle.
    Kuukauden päästä ovat Virossa Turin kukkamarkkinat. Oletko käynyt?
    Me ollaan menossa Pekan ja ystäväpariskunnan kanssa vissiin jo 4:ttä kertaa. Suosittelen!!!
    Hauskoja istutuspuuhia sulle ja terkkuja perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis jäi tuosta välistä tekstiä pois :)
      Eli siksi kehuin suurella parvekkeella kun mieli tekis kamalasti somaa siirtolapuutarhamökkiä mutta ei oo varaa ja ei taida olla enää kuntoakaan sellaista hoitaa.
      Kun olin pieni, meillä oli Lauttasaaressa n.s. "Ryssänkärjessä" sellainen ja ne kesämuistot sieltä oli ihania.
      On se anoppiskin eli Liisa tainnut siellä käväistä.

      Poista
    2. No niinpä niin, ihan ihmeissäni oon tän kevään kanssa! Uskomatonta että parin viikon päästä on jo vappu! Puutarhamessuilla pari päivää pohdin että mitäköhän sieltä loppualennuksista kotia kantaisin, mutta kyllä ostokset jäi tekemättä tyystin kun mietin että sisällä niitä taimia vielä pitäisi pitää ties kuinka kauan :(. Harmi ettei tavattu messuilla!

      Orvokit, helmililjat (tiedätkin kenen kunniaksi) ja narsissit porskuttavat lasitetuilla parvekkeilla ja toinen siellä talvehtineista hortensioista lykkää nuppua, joten otan iloa irti niistä toistaiseksi.

      Turin kukkamarkkinat on mulle vielä täysin tuntematon kokemus, toivottavasti joskus päädyn sinne!

      Mäkin haikailen siirtolapuutahamökin perään. Houkutteleva ajatus että pääsisi ajamaan mökille ratikalla tai metrolla, ja sieltä kulkemaan kesäaamuisin työmatkatkin ruoan kasvatuksen lomassa. Taitaa vaan olla toteutumatta jäävä unelma munkin osalta, mutta onhan toi unelmointikin tärkeää :)

      Kiitos, välitän terkkuja perheelle! Mukavaa kevään edistymistä teille!

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)