Kodin edessä kasvaa muutama iso hevoskastanjapuu. Syksyisin piikkisten pallojen pudottua maahan ja iskeydyttyä halki käytän sumeilematta hyväkseni lapsityövoimaa. Varustan pari pienimmäistä kullanmuruani muovipusseilla ja passitan keräämään hiekkatieltä mamille aarteita.
Lapset palaavat punaisin poskin sisään pussit täynnä ihania tuomisia äidille, ja äiti ryhtyy onnellisena pesemään, kuivaamaan ja kuivattamaan kastanjoita. Niillä sitten koristellaan niin juhlapöytiä, askarteluja kuin kynttilälyhtyjä. Keväällä jäljellä on vain jämät, joita vaalitaan suurina aarteina.
Lapset palaavat punaisin poskin sisään pussit täynnä ihania tuomisia äidille, ja äiti ryhtyy onnellisena pesemään, kuivaamaan ja kuivattamaan kastanjoita. Niillä sitten koristellaan niin juhlapöytiä, askarteluja kuin kynttilälyhtyjä. Keväällä jäljellä on vain jämät, joita vaalitaan suurina aarteina.
Tästä asetelmasta mulle tulee mieleen Forrest Gump!
"Life is like a box of chocolade. You never know what you get!"