Monta rautaa tulessa

Tai jollei ihan tulessa, niin ainakin tosi monta roo-roo-rojektia työn alla. Mähän olen ihminen joka aloittaa homman, tekee sen valmiiksi ja sitten vasta aloittaa seuraavan projektin. Välillä on viimeistelty juttuja hampaat melkein irvessä täysin ilman intoa hommaan vain sen vuoksi että päästäis aloittamaan se seuraava, huomattavasti kutkuttavampi työ.

Olen reilun puoli vuotta elänyt epänormaalisti, tai ainakin vakiintuneesta arjesta suuresti poiketen. On käytettävissä aikaa ja energiaa tehdä sitä sun tätä, ja ideoitahan pukkaa niin ettei kädet meinaa vauhdissa pysyä!

  

Tällä viikolla ompelimme tilkkuterapiassa seminoleja. Tein yllä olevan vajaan metrisen punaisen nauhan, jolle en vielä ole keksinyt loppusijoituspaikkaa. Opettaja kertoi ommelleensa näitä aikoinaan pyyhkeisiin, ja mun aivothan ei tän kuultuaan taivu mihinkään muuhun vaihtoehtoon. Pyyhkeille ei sinänsä ole nyt tarvetta, mutta mutta... Ellei teiltä sitten heru kommentteina loistoideoita?? Tai ainakin ideoita..?

Noita punaisia ristejä ompelin juuri sen verran kuin Riikan lahjoittamaa ruutukangasta riitti. Ompelin ne nauhaksi ruusuisella välikaitaleella. Näytti tyhmältä joten purin ristiblokit irti. Kaitaleet ompelin sitten risteistä ylijääneisiin blokkeihin ja sain aikaan toisen nipun blokkeja. Näistä saattaa seminolenauhan sijaan tekeytyä ristinolla... ristipistetyö. Oisko se niinku tilkuista tehty ristipistotyö..?

Vuoden vaihteessa tilkkublogeissa alkoi näkyä ideoita tilkkuloodien tyhjentämiseen. Hyvä raivata kankaanjämät nurkista, jotta pääsee vihdoin ostelemaan uusia. Olen kyllästynyt vanhoihin kankaisiin ja asettanut itseni ostokieltoon kunnes kaappi on tyhjentynyt. Siinä sitä painavaa perustetta ryhtyä ompelemaan jämiä pois!

Loodaa kun aloin käydä läpi, niin kankaita alkoi kertyä useampiin kasoihin. Oli paidanjämät, joista tekeytyi Vallesmanni. Oli lastenkuoseja, joista syntyi vihreä- ja lilasävyisiä 20*20 -senttisiä blokkeja. Vähän vielä riemunkirjavaa välikangasta, vanua, tikkausta ja vauvanpeitto on valmiina! Muodostui kasat ruskea-beige-oransseja, keltaisia, vihreitä, punaisia ja sinisiä sekä paksuja kankaita.

 

Näitä kolmea väriä syntyi kymmenisen blokkia kutakin. Sinisiä ja punaisia kankaanjämiä oli eniten, joten niistä ompeloituu kohta blokkeja vielä enemmän. Kaikki blokit on koottu valmiista suikaleista ja tarpeettomien blokkien paloista yhdistelemällä, eli käyttämällä valmistuneista töistä ylijäänyttä matskua. 

Joissakin blokeissa saattaa olla vain 3 kaitaletta, joissakin jopa 25 palaa! Kooltaan leikkasin nämäkin 20*20-senttisiksi. Tarkoitus on koota yhteensä ainakin 50 blokkia viidellä värillä. Välikaitaleiksi suunnittelen hankkivani (jee jee, kangaskauppaan, kangaskauppaan!) mustaa kangasta pienen pienillä valkoisilla kuvioilla. 

Näitä ommellessa olen ollut aivan liekeissä, niin siistiä saada loodaa tyhjenemään. Ja se kyllä tyhjenee, sillä jäljelle jää vain se määrä kangasta, josta ei enää irtoa blokkiakaan! Paksut kankaat ovat vielä laatikossa, mutta luulen että niistä tulee villaisen pehmeä talvityyny. Tajusin nimittäin ettei mulla ole lainkaan talvityynyjä! Sellaisiahan tarvitsee esimerkiksi... jäällä istuessaan...

Ennen näitä blokkeja tyhjensin laatikkoa joulukuusiin. Tammikuun alussa olin just sopivassa vireessä työstämään seuraavan joulun matskuja hyvissä ajoin valmiiksi. Sitten loppui vihreä tikkauslanka, sen jälkeen lensi kuusi Loppiaisen myötä kellariin ja niin vaan loppui myös into jouluvalmisteluista. Tällaisia puita pieni kuusikollinen odottelee lipaston kulmalla ompeloitumista esimerkiksi tyynyliinoihin. Talvityynyjen lisäksi kun meiltä puuttuu joulutyynyliinat...

Vallesmannikin edistyy kaiken muun ohella. Päällinen on tiuhaan tikattu kiinni vanuun, vanha pussilakana on leikelty taustakankaaksi, neulattu paikoilleen ja lähes harsittukin. Enää seitsemisen metriä reunatikkausta, ja peitto olisi valmis sängylle heitettäväksi. Olisi ja olisi... On se kumma juttu kun loppumetreillä mielenkiinto laantuu ja millään ei viitsisi. Eikö homman pitäisi olla juuri päinvastoin, loppukirin innoittaa kun ollaan niin lähellä työn valmistumista ja käyttöönottoa??? Onko kellään muulla samaa ongelmaa? Tai selitystä tälle ilmiölle? Musta tää on epäloogista.

Koska aina ei voi tilkkuilla, eli vallata koko ruokapöytää ja puolta olohuonetta siinä samalla kankaiden ja koneiden valtakunnaksi vaikka kuinka haluaisi, niin olen kehitellyt sisäsiistiä puuhaa sohvannurkkaan. Afrikkalaiset kukat odottavat edelleen purkissaan varmuutta siihen haluanko koota niistä olkashaalin vai ponchon neidille. Tätä päätöstä odotellessa aloin taas väsätä isoäidinneliöitä. Pinossa on parikymmentä lappua. Toiset mokomat vielä, yhteen virkkaus ja reunus nirkkoineen, kevyt höyrytys ja uuden torkkupeiton alle voi kömpiä!
 

 

Käsityökorista löytyy myös viimetalvinen palmikkohuivin puolikas. Silloin kevät vei villahuivin neulomisinnon, eikä se into ole vielä palannut. Oikeasti olen kyllä unohtanut tuoreen taitoni, ja mun pitää ottaa Tunjalta palauttava oppitunti aiheeseen. Heti sen jälkeen tämäkin lähtenee tästä työstymään.

  
Yöpöydällä on normaalista poiketen myös kaksi kirjaa luvussa. Toinen tosin on sellainen, jota onkin hyvä lukea luku kerrallaan ja sulatella lukemaansa. On siellä pinossa myös koulukirjakin jota pitäisi kovasti lukea, mutta kun millään ei ole ehtinyt. Viereisessä kaupunginosassa on vielä yksi kellari, jossa tuunaan yhtä mööbeliä. Siitä tulee turkoosi! Värivalintakin on siis hyvin erikoinen, vaikka logiikan siihen jo hoksasinkin että miksi näin.

Ihanaa olla näin hulvattomasti puuhallaan joka suuntaan! Mä niin tykkään tästä olosta, että taidan hylätä entisen rationaalisen suoritustapani tyystin. Vois ottaa toisenkin mööbelin tuunattavaksi ja kolmannen kirjan siitä kasasta lukuun.