keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Haastettuna "nyt kyllä ottamaan ja.."

Tulin haastetuksi tekemään kolme rästissä roikkuvaa hommaa, ja laatimaan tilinteon tekemisistäni. Haaste tuli Neuloo ja purkautuu -blogista ohjeistuksella TEE JOTAIN, MITÄ EI OLE TULLUT TEHTYÄ, VAIKKA “ON KYLLÄ OLLUT MIELESSÄ!”. Säännöt olivat selkeät:
  1. Valitse kolme roikkuvaa asiaa ja hoida ne. Asiat voivat olla mitä tahansa suuruusluokkaa. Pääasia, että ne ovat jostain syystä jääneet tekemättä ja ehkä vaivaamaankin.
  2. Kerro niistä ja mainitse myös, keneltä olet haasteen saanut.
  3. Haasta muita, jos tuntuu siltä.   
Härkää sarvista ja hommiin! Rästilistaa on nyt purettu kolmen kohdan verran. Ei välttämättä tärkeysjärjestyksessä, mutta kolme kohtaa kuitenkin :). Olen:
1) Virkannut vauvanpeiton palaset yhteen, nirkkonut reunat ja höyryttänyt peiton sileän siistiksi. Saanut siis peiton valmiiksi ja viikannut kaappiin odottamaan että jostain putkahtaisi maailmaan poikavauva, jolle peiton voisin antaa. Musta kun sen värit ovat ihan pojan värit. 


Töiden valmistuminenhan on hauskaa ja palkitsevaa, mutta tuo vihoviimeinen loppurykäys taitaa olla mun heikko kohtani. Houkuttaa niin paljon enemmän aloittaa uusi työ kuin tehdä edellinen loppuun. Tästä seuraa se että afrikkalaiset kukat odottavat edelleen lasipurkissa virkkautumista shaaliksi tai ponchoksi, seuraavan peiton palaset ovat about kasassa ja taas uusi peitto tuloillaan. 

Tässä rästilistaruksaushuumassa tosin levitin palat eilen lattialle ja sommittelin värejä ajatuksella rykäistä torkkupeittokin valmiiksi. Kunnes tajusin vaihtaneeni koukun numeron tai pari pienempään ja tarvitsevanikin aika paljon lisäpaloja kunnon kokoisen peittoon. Homman saa siis näinkin pois rästilistalta roikkumasta ;) Mutta juu, olo on huojentunut kun edes yksi keskeneräinen onkin valmis.

2) Kuopus laulaa neljättä vuotta Cantores Minores-kuorossa. Heti alusta asti eskarilaisena tuli vanhempainyhdistykseltä pyyntöjä osallistua poikien välipalakanttiinitarjoiluun. No, meillä isoisä hoiti pitkälti kuorokuljetukset ja itse olin vain erittäin, erittäin harvoin paikalla kuoron tiloissa. Lisäksi olin töissä. Lisäksi lapseni vasta aloitteli harrastusta. Lisäksi ajatus lauantaimakkaraleipien teosta kuvotti mua. Se oli se suurin syy jättää homma rästiin. 

Pojan kuoroura jatkui koraali- ja capellakuorojen kautta varsinaiseen A-kuoroon. Harjoitustahti kiristyi koulupäivien samaan aikaan pidentyessä ja urheiluharrastuksenkin muuttuessa koko ajan vaativammaksi ja aikataulujen tiukemmiksi. Olin entistä kiitollisempi siitä että jotkut tekevät minunkin lapselleni välipalaa.

Kun sitten päädyin vielä hetkellisesti kotiäidiksi, otin itseäni niskasta kiinni ja varasin oikein kaksin kappalein kanttiinivuoroja itselleni. Ensimmäinen vuoro tosin jäi heti tekemättä pojan sairastuttua. Toisen, tai siis ekan, tein maanantaina. Ja se oli hauskaa! Muutamassa tunnissa tutustuin useampaan poikaan ja vanhempaan kuin menneinä vuosina. Näin myös lapsukaisen kuoroisoveljen, jonka kanssa olen kyllä viestitellyt, mutta nyt on nuorukaisella kasvotkin. Ja kädessä oli kumihanskat kun makkaroita käsiteltiin, hallelujah! Varaan jatkossakin vuoron tai pari kuukausittain. Oli myös hauska nähdä lapsen jännittynyt ilme, kun tuli välipalaa äidiltä ostamaan. Onneksi tämä laskentaekonomi selvisi kunnialla euron ostosten yhteenlaskusta, ja lapsi pystyi rentoutumaan kaverien keskuudessa.

3) Olen useana aamuna katsellut kaunista aamuruskoa ja miettinyt että Kaivarin rannat ovat aivan ovenavauksen päässä kotoa lenkille kutsumassa. Mutta en ole "ehtinyt", koska olen innolla säntäillyt jumppiin aamupäivisin. Kunnes ystävä pani jumppasalille tekstarin ja pyysi seuraavana aamuna kävelylle. Ou jee! Kaivoin kävelysauvat esille todetakseni piikkien olevan ruosteessa. Niitä on siis ulkoilutettu viimeksi vuosi sitten... Nyt teimme tunnin rivakan lenkin aamun raikkaassa ilmassa höpötellen kuulumiset ja voi että oli voittajaolo!!! Homma otetaan tuota pikaa uusiksi.

Kyllä se niin vaan on että kun ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyy rupeamaan, niin heti helpottaa. Yksi takaraivossa nalkuttava muistutusääni kerrallaan vaimenee hommien edetessä. Nyt mulla onkin listalla enää:

  1. käydä pitkästä aikaa verenluovutuksessa
  2. virkata ne kukat kiinni toisiinsa joksikin jutuksi
  3. sopia seuraava työharjoittelupaikka
  4. aloittaa kunnolla se dieetti jonka päätin aloittaa jo maanantaina
  5. puhdistaa ilmanvaihtoräppänät ympäristöineen
  6. parsia pojan viime talvena ratkennut pipon sauma
  7. tehdä helmikuun juoksulenkki osana "lenkki kuussa" -projektiani
  8. ommella pari keskeneräistä tilkkupeittoa valmiiksi...
  9. ja opetella elämään listoitta ja antaa hommien olla jos on ollakseen. Ei ne työt kuitenkaan tekemällä multa lopu.

Haasteen viimeisen kohdan mukaan pitäisi haastella muita jos siltä tuntuu. Tuntuu ja ei tunnu. Pyydänkin että kirjaatte kommenttiosioon omia rästejä ja fiiliiksiä niiden tiimoilta vaikkapa noin niinkuin vertaistukimielessä. Toki jos joku bloggaaja haluaa tästä omankin päivityksen tehdä, niin kaikin mokomin! Jään odottelemaan mistä kaikesta muusta voikaan ottaa listapaineita itselleen...



12 kommenttia:

  1. Mullakaan ei ole tapana listoja rustailla, mutta kun kerran kysyit, niin keskeneräisyyttähän on elämä pullollaan:

    1. Valokuvat. Ikuinen murheenkryyni. Pitäisi lajitella, liimata, deletoida, nimetä, lajitella, lajitella.. Me jopa maalattiin yksi seinä kauniin harmaaksi (parisen vuotta sitten), jotta siihen olisi kiva tehdä valokuvakollaasi lasten kivoista valokuvista. Eipä ole kollaasia ilmestynyt, vaikka joka kerran kun rappusia kuljen asiaa mietin.

    2. Kirjahyllyn imurointi. Kirjat (joita rakastan) on pölyn peitossa. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja vaan aloittaa, mutta kun ei hotsita..

    3. Akvaarion pesu. JOS sen tekisi kerran kuussa, olisi se helppo ja nopea operaatio. Mutta jos ei saa tehtyä kuin kerran puolessa vuodessa, on se sitten jo koko iltapäivän homma. Ärsyttävää kun on saamaton!

    4. Vierailu Lahdessa vanhan ystävän luona. Olen siitä haaveillut nyt jo parisen vuotta, mutta aina jää haaveilun asteelle. Eikä sinne nyt NIIN pitkä matka ole..

    5. Lasten vaatekaappien läpikäyminen. Tarviiko selittää.

    Keskeneräisiä käsitöitä en edes luettele, ne kun ei mua rassaa eikä rasita. Valmistuvat joskus, jos hyvin käy. Niitä on turha ilman inspiraatiota värkätä. Miehen palmikkoneuleen otan esille säännöllisesti joka syksy, mutta ei se katsomalla edisty. En kuitenkaan heitä pois, mistä tietää jos inspiraatio yllättääkin :)

    Tässäpä nämä mitkä tuli ensimmäisenä mieleen, jos ei kukaan muu vastaa niin keksin 5 uutta keskeneräisyyttä lisää :))





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valokuvat!!! Mun lista just pidentyi. Rippijuhlista pitäisi tehdä valokuvakirja. Tiedän että tykkäisin sen tekemisestä, ja silti en saa aikaiseksi ryhtyä rupeamaan :(

      Akvaario. Mä olen jo kirkastunut kruununi tossa pesuhelvetissä ja vielä tosi ison akvaarion kanssa. Muksut alkavat sopeutua siihen että meidän akvaario on DVD. Toisaalta siinä on 3 erilaista vaihtoehtoa valittavissa yhdellä napautuksella :)

      Huojentava suhtautuminen käsitöihin. Juuri noinhan se on ja ilokseen niitä tekee, joten hittoakos niillä stressaamaan! Kiitos, mun lista lyheni just kahdella kohdalla!

      Toivotaan jonkun muunkin kommentoivan, niin ei tule Tunjalle stressiä tekemättömistä töistä :)

      Poista
  2. Eksyin jonkun toisen blogin kautta tänne, sinullahan on täällä vaikka mitä kivaa ja kaunista, tulen toistekin. Hiihtolomalaisena en lisää sinun paineitasi enkä omianikaan, ja työnnän kaikki roikkuvien asioiden listalle pyrkivät mielestäni kiivaasti pois. Sen ehkä kyllä edestään löytää, minkä yrittää taakseen jättää, mutta ei tällä viikolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Ja ei tosiaan tällä viikolla, keskity nyt vain antaumuksella kuvaamaasi vesihiihtoon :). Tai vaikka perinteiseen, mikäli pakkaset pääsevät asiaan vaikuttamaan...

      Poista
  3. Anonyymi27/2/14

    Vau, olitpa nopea tämän haasteen toteuttamisessa!

    Tiedätkö, olin ihan otettu noista tekemistäsi jutuista. Vapaahehtoisena nuorisoseuralaistoimijana oli erityisen lämmittävää kuulla, että lähdit talkoilemaan. :) Voi kunpa useammat vanhemmat lähtisivät, eivätkä kokisi sitä vain yhtenä ylimääräisenä hommana. Muihin harrastajiin ja vanhempiin ja sitä kautta lapsen harrastukseen tutustuminen on ihan hirveän arvokasta. Ja sitä paitsi talkoissa on aina hauskaa!

    Ja ystävän kanssa kävely.. sitä pitäisi tehdä enemmän, on se vaan niin voimauttavaa! Peitostakin tuli tosi hieno. Nyt vaan tarvitaan enää se vauva! :D

    Omalta rästilistalta löytyy seuraavaa:
    1. Verenluovutus (joo, täältäkin!)
    2. Muutaman sukkaparin parsinta
    3. Suojakalvon vaihtaminen puhelimeen
    4. Housujen ompeleminen Jälkeläiselle (koneiden nostaminen pöydälle on tosi hikistä.)
    5. Ommella huivin sauma nätimmin, kun aina se törsöttää.

    Mm. nämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa että lista lämmitti mieltä :). Oon aina päiväkodeissa ja kouluissa häärinyt talkoissa joka välissä mukana, joten nyt mua itseäkin jo kummastutti että mikä kesti kuorokuvioissa. Tod.näk. se makkara...

      Tänään on ommeltunut parit neidin revenneet housujen saumat, joten pojan pipon vuoro koittanee jahka herra kotiutuu pipoineen.

      Ystävien kanssa vois kait olla ihan loputtomiin. Ihmeellistä miten niin antoisan asian antaakin jäädä arkirumban jalkoihin! Siinä asiassa vois tehdä ryhtiliikettä johonkin tiiviimpään tahtiin.

      Poista
    2. Lauantaimakkarara on tosi "hyväksyttävä" syy! Ties miten moni on jäänyt sen takia pois :D

      Hahaa, minäkin olen tursinnut sukkia koko päivän ja nyt ne on kaikki tehty!

      Ystäväjuttu on jännä juttu. Juurikin erityisesti noista tanhuhommista on tullut niin monta hyvää ystävää, että ihan asiaa ajatellessakin herkistyn. Joka kerta nähdessä tulee niin sanomattoman iso onnen aalto. Että ei voi olla totta, miten onnekas voi ihminen olla, kun on tuollaisia aarteita lähellä!

      Poista
    3. Ihanaa että syyni on hyväksyttävä :). Ja nyt tiedämme mitä välttää jos mielii lisää väkeä talkoisiin!!!

      Ihanaa että ystäviä tapaa harrastuksissa, koska silloin siinä säilyy kuitenkin rytmi ja tiiviys. Mäkin sain ystävän mukaan tilkkuterapiaan, ja siinä tulee mukavasti kolmessa tunnissa päivitettyä kuulumisia töiden samalla edistyessä, sulla kait askelkuvioiden hioutuessa. Voin vain kuvitella tanhumatkojanne :)

      Poista
    4. Hih, joo. Se tanssi tuntuu joskus olevan sen toiseksi tärkein syy harrastamiseen, vaikka tanhu onkin IHANAA. :D Enemmän pitäisi meidän kyllä järkätä noita matkoja! Onneksi on paljon tapahtumia järjestettäväksi, niin siinä sivussa saa kivasti porukkaa ympärille. :)

      Olipa hyvä idea tuo tilkkuterapia. Muutama vuosi sitten pidin neuleillan kotona, mutta jostain syystä on ihan unohtunut ottaa uusiksi! Kiitos ideasta! :)

      Poista
    5. Olepa hyvä ja pikaista illan toteutusta toivotellen! Munkin edellisestä käsityöillasta on kulunut jo liian kauan. Taisi olla vappuhimmelit silloin ohjelmistossa :)

      Poista
  4. Mä päätin lopettaa (tai ainakin vähentää) tätä sitku -elämää karkealla kädellä alkutalvesta. On sitten ollut kyse ravintolakäyntihaaveesta, silmien laserleikkauksesta tai jostain siivousoperaatiosta, niin nyt olen pistänyt tuulemaan niiden toteutuksen suhteen. Toisaalta negatiivisena puolena voidaan varmasti pitää sitä, että välillä tuntuu kuin siivousrätti olisi integroitu mun käteeni kiinni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä pienestä integraatiosta jos homma pelittää ja olet tyytyväinen :). Hieno päätös, onnea!!

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)