Säilytin

Kangaskoppa, munajemma, kattilakuori, vakka, turhake. Monta nimeä, mutta joka tapauksessa kevään viimeinen ohjattu tilkkutyö. Jossa tosin tilkkuilu oli lähinnä aplikointia. Ehkä vielä tikkaamisenkin voisi justjust hyväksyä tilkkuiluksi..?

 

Opettaja oli ommellut meille malliksi valtavan suuren kangaskopan kauniilla pääsiäismuna-aplikoinneilla ja oikein pääsiäisillä väreillä tietenkin. Työ kulki nimellä munasäilytin. Ajatus tietysti oli kerätä sinne pääsiäisen suklaamunat ennen suurta herkuttelua. Mutta kyllä me tilkkuterapialaiset aika äkkiä todettiin koppa valtavan kokoiseksi suklaamunille, ja keskityttiin ihan vain tirskumaan nimelle. Joka sitten pian muuttuikin pelkäksi säilyttimeksi. Boringboringboring!

Mun kaapista ei taaskaan löytynyt yhtään niin kauniita kankaita kuin opella oli, ja muutenkin toi munien säilyttely ei ollut prioriteeteissa kärkipäässä. Valitsin siis Piuskilta saatuja vaaleapohjaisia kangasmalleja keväisillä väriraidoilla, ja päätin ommella niistä yleissäilyttimen.

Silitettävän liimapaperin avulla aplikoin kesämekon kukkakankaasta kukkia kullekin laidalle, ja kukkiin panin kermanvaaleat sydämet vauvalakanasta keskustoiksi. Erikoinen värivalinta puutarhuriopiskelijalta! Nyt ei onneksi ollut kasvituntemuksen tutkintotilaisuus kyseessä...

Pääli- ja alikankaiden väliin panin ohuen vanun kaksinkertaisena, ja koneella vapaatikkailin hurlumheitä ympäriinsä mutkitellen. Aluksi tuntui kamalalta, mutta sitten alkoi ilo irrota siitäkin puuhasta kun taas makuun pääsi.

Reunapalat ompelin yhteen "ympyräksi". Siipan vanhasta ruutupaidasta tein vinonauhaa ihan tätä tointa varten suunnitellulla vekottimella, ja olipas kätevää vs. normisilitys, jota sitäkään en ollut pitänyt aiemmin pahana rastina. Sitten surauttelin vinonauhat kulmiin ompelusten peitoksi.

Paha rasti kolahti kohdalle vasta pohjaa kiinnittäessäni. Kaikki lapsuustraumat joululahjaksi työstetyistä ja surkeasti epäonnistuineista patalapuista pääsivät pintaan ihan rytinällä!!! Olin ommellut värikkäät tähtiblokit kauniille Marimekon siniselle kankaalle, mutta vinonauhareunus oli niin karsea projekti, että patalaput jäivät paketoimatta, ja isoja poruja pääsi sinä jouluna muutamaltakin suvun itkijänaiselta. Sitä joulua muistellessa alkoi vinonauha sitten viipeltää miten sattui ja ratkoja pääsi hommiin. Jätin työn viikoksi levälleen, rauhoituin + ratkoin, ja ompelin rauhassa pohjan nauhan paikalleen. Siedettävällä lopputuloksella maaliin.

Voi jösses että tätä tuli nysvättyä! Varmaankin kolmen viikon ajan sitä tuhelsin kasaan ja nyt sille sitten pitäisi tietenkin keksiä arvoisensa käyttöä. Huivit ovat vain kuvausrekvisiittaa. Ne oleilevat oikeasti isossa rottinkikorissa vaatehuoneeni lattialla ollakseen tyrkyllä käytettäväksi. Ulkoilua saivat nyt kuvauksen ajaksi, eli projekti huivinkäyttö harvase päivä on vielä erittäin vaiheessa. Tätä säilytintä en tietenkään voi sinne lattialle jättää, koska joku aina tunkee villakoiransa mun muuten niin siistin komeron lattialle pyörimään...

Ommellessa mietin tätä sämpyläkoriksi, mutta hei, vaikka kehuskelenkin aina tekeväni sapuskat tuplamäärinä, niin en mäkään koko komppanialle leivo! Seuraavaksi olin jo keksivinäni loistoidean: Inhoan jos ruoka tuodaan kattilassa pöytään, ja ajattelin että jatkossa kattilan + pannunalusen voi maastouttaa tähän säilyttimeen. Mutta mutta, viiden litran soppakattilakin pyöri sirona säilyttimen sisällä, huoh. Tietysti tänne voisi jemmata villasukkia tai lankakeriä. Ellei niille olisi jo olemassa omat hyvät koppansa. Vauvojakaan ei meille enää tule, joten lelu- tai vaippakorille ei ole tarvetta. Onko teillä ideoita millä tämän täyttäisi?

Eilen juttelimme siitäkin kuinka ylellistä on ommella tilkkuja, koska usein työtä tehdessä sille ei ole vielä loppusijoitus mietittynä ja ennen kaikkea työtä ei tehdä aina tarpeesta, vaan usein ihan vaan puhtaasta huvituksesta. Kolikolla on kuitenkin tämäkin puolensa jossa aina ei meinaa keksiä valmiille työlle käyttötarkoitusta. Hmph...