perjantai 31. heinäkuuta 2015

Lammassaaressa

Elokuun Saatilla-kappaleessa lauletaan houkuttelevasti Lammassaaren pitkospuista. Montaa kohtaa tuosta laulusta en muista, mutta juuri tuon pätkän saan korvamadoksi loihdittua uudelleen ja uudelleen. Laulussa on kesäyö ja ilmassa väreilee odotus.

Lammassaari on ollut minulle tähän asti Suuri Tuntematon. En ole paikallistanut koko paikkaa maailmankartallani Helsinkiä tarkemmin! Kunnes sitten eräänä päivän surffasin pyöräreittikartastolla ja hups heijaa vaan löysin sieltä Kivinokkani naapurin, Lammassaaren! Pakkohan sitä oli lähteä naapuriin tutustumaan!!

Starttasimme fillarit aurinkoisena heinäkuisen aamuna rantareitille Herttoniemen hyppyrimäen vieritse Viikin arboretumin läpi Vanhaan kaupunkiin, jossa kosken läheisyydessä jätimme ne parkkiin. Muutama sata metriä kävelyä poluilla ja sillalla, ja jo löytyi huimat pitkospuut. Saareen on kuljettu veneellä ja ammoisina aikoina myös kivettyä tietä, nyt veneiden ohella kaislikkoon kaupungin rakentamia pitkospuista pitkin. Veikeää, aivan kuin ois ulkomailla ollut!!


Raittiusyhdistys Koitto ry:n hallinnoima Lammassaari sijaitsee luonnonsuojelualueen keskellä Helsingin Vanhankaupunginlahdella. 14.10.1883 perustettu Koitto ry omistaa saarella olevat isommat rakennukset, juhlava Pohjolan Pirtti ja pienempi Lepola ovat myös ulkopuolisten vuokrattavissa. Lisäksi saarella on 112 yksityistä pikkumökkiä.

Saareen tultaessa on mahdollisuus suunnata lintutornille tai toiseen suuntaan kohden mökkejä ja lampaiden kesälaidunta eli Kuusiluotoa. Jälkimmäinen oli meille se ehdottomasti houkuttelevin vaihtoehto! Kapeita polkuja pitkin puikkelehdimme mökkien kyljissä niitä ihastellen ja ihmetellen. Arkkitehtuuri niissä on hyvin vaihteleva ja rakennustapaohjekin selvästi tulkinnanvarainen, niin monentyylistä kesämajaa saimme ihastella.

Ihasteltavaksi löytyi myös hyvin, hyvin persoonallinen kalustesarja. Ihastuksen lisäksi tämäkin herätti ihmetystä ja hilpeyttä raittiusyhdistyksen hallinnoimalla alueella. Mahtoiko olla suoranainen kannanotto..? Hauska joka tapauksessa.


Pitkospuita pitkin jatkoimme Kuusiluodolle. Lampaita emme nyt jostain syystä tavanneet, papanoita kyllä. Huimaa oli luodon rannasta katsella omaa kesämaja-aluetta aivan uudelta kulmalta. Ehdottomasti reissun arvoista!

Vuoteen 1969 saakka saaressa järjestettiin suosittuja, suorastaan legendaarisia tansseja, joihin väkeä laivattiin Katajanokalta. Vanhaa perinnettä herätellään Isle of Sheep tanssit -tapahtumassa  lauantaina 29.8. 2015, kun Pohjolan pirtissä tanssitaan taas perinteiseen tapaan. Tarjolla on elävää musiikkia, pääesiintyjänä Vallilan Tango, luvassa myös yllätysnumeroita ja lopuksi dj villitsee menoa. Tansseissa on luonnollisesti myös buffetti, josta saa ruokaa ja alkoholittomia juomia. Juhlapaikalle on n. 1,5 km kävely Hämeentieltä suurelta osin pitkospuita myöten.


Hauskaa! Hauskaa iltaa myös kaikille teille / meille,
jotka tansseihin päätyvät!

torstai 30. heinäkuuta 2015

Bataattiburger

Pyykkipoika päätti äskettäin testata vastakuulemaansa vinkkiä, ja kokkaili meille gourmetpurilaiset kesän ainoan yhteisen, lapsettoman viikonlopun alkajaisiksi. Suureen juhlaan suuret herkut ;)

Kuori ja viipaloi bataatin noin sentin levyisiksi pätkiksi. Öljysi ja maustoi bruschetta-mausteella, tuoreella korianterisilpulla ja pikkuhimpulla kuivattua nokkosta. Grillasi kunnolla kummaltakin puolelta. Väliin laittoi grillattua halloumia viipaleen, ruodittua lehtikaalia palan, kurkku- ja paprikahakkelusta.


Nautittiin ilta-auringossa merelle tuijotellen ja skumppaa kyytipojaksi hörien. Maistui ja tuntui taivaalliselta. Suosittelen!

 

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Nimi ovessa

Numero ikkunassa kertoo "osoitteen" ja nimi ovessa paikan. Rosa lahjoitti metallisen kyltin ja Riitta puolestaan kukkaseppeleitä juhlivien rinsessojen kutreille. Yhdessä niistä syntyi kauan juhlien jälkeen kukkiva ovikyltti.


Jotta elämän suloisuus säilyisi ja jottei oo kellekään
epäselvää mille ovelle kolkuttelee!

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Recept med mina Bästa Vänner

8 kilo Glada Skratt
3,5 liter Högljudda samtal
7 dl Spontaniet
gärna någon chokladbit
5 kilo Omtanke
en stor dos FIKA
2 liter Improvisation
Tillsätt
Delad Glädje
Värme &
FÖRTROLIGHET
Blanda noggrant
och servera med
Kärlek
&
TILLIT
Näin ohjeisti ihana Reetta mut lahjaksi antamallaan ihanalla käsipyyhkeellä, joka nyt roikkuu Mörskän astialaatikossa ja muistuttaa pitkin päivää reseptin oikein, oikein ahkeraan käyttöön.
 

Ahkeraa päivää meille itse kullekin!

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Bussia odotellessa

Askartelin aikani oloksi Villa Mörskän päätyyn penkin talven kalliolla viettäneestä ja siinä kauniisti harmaantuneesta kuormalavasta. Kuorrutin puukäsityötaidonnnäytteeni tilkkutyynyillä.


Pyykkipoika asensi pyllynsä tyynyille, oikaisi ryhtinsä ja totesi että tässähän istuu kuin bussia odottamassa. Hän joka kerran on bussilla matkustanut, kesken matkan hypännyt kyydistä ja tilauttanut taksin paikalle...

Bussi tulee kyllä Villa Mörskän lähelle, metrokin myös. Bussipysäkki on kauempana tienpätkän takana, mutta penkiltä voi metron kulkua katsella. Tai vois, jos viitsis istua noin ryhdikkäästi kesken kesää. Ei viitsitty. Otin tyynyt pois ja jatkettiin kuopuksen kanssa puutyöpuuhasteluja. Nyt "bussipysäkillä" kasvaa herneitä.


Olkoot sitten vaikka matkaeväitä kunhan tuosta vielä vähän korkeutta kasvavat ja pulskaa palkoa pukkaavat.
 
 
 

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Punainen tupa ja nokkosmaa

Kumpaakaan ei mulla ole, mutta maan parhaat korvikkeet kyllä! Marle ompeli ihanan patalapun joka suihkii kunniatehtävissä Villa Mörskän gastronomiamaailmassa, ja Kivinokasta kerätyt nokkoset kuivuvat pannulla.


Eivät todellakaan kuivu oikeasti tuossa ikkunan ääressä jossa kuvaan päätyivät, vaan 20 cm kuvan alareunan alapuolella. Siellä on pimeä ja lämmin kolo kaasujääkaapin päältä poistetun lipastonlaatikon paikalla kuivahtaa ja keräytyä talven turbobuusteriin verrattaviksi c-vitamiinilisukkeiksi aamusmootheihin potkua tuomaan.

Patalappu on niin hauska ja suloinen, että vastaavia tekis mieli itsekin alkaa tehtailla. Varsinkin kun tietää miten mieleinen ja lisäksi vielä tarpeellinenkin lahja tuollainen on. Useimmille meistä.

Tupa on vaalea ja perunat kasvavat kohopenkissä...


torstai 23. heinäkuuta 2015

Pioni - puutarhan kuningatar

Sen pitäisi kukkia jopa jo toukokuussa, mutta ainakin kesäkuussa. Tämä kaunokainen päätti kukkia heinäkuun puolivälissä. Eikä ole lajissaan ainut, kiitos tämän kolean ja kostean kesän.

Päätti sitten kukkia aution naapurimökin pihalla romuläjien seassa. Tein sille palveluksen ja pelastin tuon puutarhan kuningattaren kukoistamaan tämän rinsessan yöpöydälle. Arvolleen juuri passelimpaan vaasiin.


Voi tätä tuoksua, aah, mua pyörryttää!
 
 

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Yhtä suurta sirkusta

Yksi isä pakkasi autoon lapsensa, pari lasten serkkua, exänsä koirat ja ruokakassit. Hurautti mökille pyörittämään sirkusta. Kyydissä oli siis eläimet, eläinten hoitajat, esiintyjät ja tirehtööri, joka matkan varrella nauroi vain sirkusteltan enää puuttuvan.

Toinen isä nouti lasten ja hänen yhteisen loman ensimmäisenä päivänä puolenpäivän jälkeen (juu, edellisillan kyselystään huolimatta joutui huolehtimaan lapsilleen lounaan...) autoon lapsensa ja hurautti sittemmin mökille lomailemaan. Jaksoi olla siellä heidän yhteisestä vain kymmenen päivän pituisesta lomastaan alle kolme. Jätti pienimmät lapset isovanhempien huostaan tyttären nimipäivänä ja hurautti kaupunkiin naisiin. Palaa kuulemma ehkä ylihuomenna.


Mä olen niin helvetin kyllästynyt tähän jälkimmäiseen versioon pelleilystä! Kuinka aikuiset ihmiset viitsivät ja kehtaavat? Eikö se toisten lasten äitikään edes hetkeä mieti miltä tuntuisi jos hänen kullannupuilleen tehtäisiin vastaava temppu? Kuherteluttaisiko yhtään vähemmän??

Sen olen joutunut kokemuksen kautta oppimalla ymmärtämään että aikuinen satuttaa toista aikuista tietoisesti, mutta millainen vanhempi tekee sen lapsilleenkin? Mun pieneen päähän ei taas tääkään iso asia mahdu.

Surettaa.


tiistai 21. heinäkuuta 2015

Romanttista

Kuihtunut auringonkukka kukkimaan aukeavien nuppujen tieltä poisleikattuna + pikkuneidin huiman upea huomiokyky =
"Äiti, katso, täähän on ihan kuin sydän!"
Kadehdittavaa.

 
Aamuinen viesti Pyykkipojalta:
"Reilusti
Anteliaisuutta,
Kosolti
Aitoutta,
Sopivasti
Terävyyttä,
Annos
Napakkuutta.
Sielukasta
Ilmeikkyyttä,
Naisellisuutta,
Uskomattomasti
Avarakatseisuutta."
Hykerryttävää.
 
Toiset meistä tuntuvat näkevän maailman paljon
mua romanttisemmin. Tahtois nähdä kans.
Onneks pääsen sfääreihin ees siivellä.

 

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Räsymatot

Äiti tuli käymään Villa Mörskällä, ja toi tullessaan täsmätoivelahjan: kolme kääröä mäntysuovalle tuoksuvia ja jo lapsuudesta tuttuja räsymattoja. Oli pessyt ja pätkinyt 1920-luvulta olevat matot 1960-luvun mökkiin sopiviksi.


Matot tuntuvat taivaallisen pehmeiltä paljaan jalan alla, ja mukavalta ne tuntuvat silloinkin kun jalka on sujautettu villasukkaan! Mä niin tykkään räsymatoista <3

Kausiverhoja ja ylipäätään juuri mitään verhoja mulla ei koskaan ole, mutta nyt mulla on kausimatot: vaaleat kesäksi ja tummat syksyn ja kevään kuraisempiin keleihin. Toisen tummista tosin sai ottaa jo heti käyttöön ovensuuhun  loputtomalta tuntuvien kesäsateiden kastelemien kenkien aluseksi.


Näillä on hyvä pötkötelläkin!
Kokeiltu kun tosiaan on.

 

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Ulkoruokinnan parempi päivä

Näin otsikoi Kauppalehti Optio 11/2015 juttunsa joka alkoi mua kovasti puhutellen:

"Näin kesän kiihkeimmän ulkoruokintakauden kynnyksellä meitä kanustetaan siirtymään porsliinista muoviastiastoihin, tai mikä pelottavinta, kerrassaan kertakäyttölautasilta aterioimiseen vain, jotta säästyisimme tiskaamiselta.

Ilmiö on huolestuttava ja profetoi ihmiskunann vajoamista alennukseen ja lopulta kohti tuhoisaa degeneraatiota. Vaihtoehtoisen ja ja suorastaan päinvastaisen näkökulman ajankohtaiseen aiheeseen tarjoaa..."

Artikkeli jatkuu esitellen miljonäärien vaatettamiseen erikoistuneen Stefano Riccin uutta projektia, joka "kulminoituu kodin ja ennen kaikkea illallispöydän pukemiseen" esitellen 750 € maksavan käsinmaalatun lautasen, joita on vaivattomasti saatavilla mm. oman suvun vaakunoilla tai isännän initiaaleilla.


Puhuttelevaa artikkelissa ei ole lautasen hinta, ulkonäkö, eikä ilmeisen kuuluisa (ehkä joillekin?) suunnittelija. Ne eivät mua puhuttele lainkaan, päinvastoin ja hinta suorastaan huvittaa. Puhuttelevaa sen sijaan on tuo muovilta ja pahvilta syöntipakko. Mä niin inhoan sydänjuuriani myöten viirulliseksi veitsen alla raappeutunutta / harmaankellertäväksi vuosikymmenien saatossa värjääntynyttä tai mökkitiskivesissä sameaksi jäänyttä muovia!! Erityisesti silloin kun kaappien kätköistä löytyy myös kaunista porsliinia ja kirkasta lasia.

Mökilläkin aikaa käytetään kokkailuun mm. grillailun tai jopa sitä edeltäneen kalastuksen, mahdollisen savustuksenkin merkeissä. Tarjolla on kauden tuoreet eli parhaat vihannes- ja marjaherkut. Tunnelma on lomaisan juhlavaa. Miksi ihmeessä dissata tämä kaikki tarjoamalla herkut alustoilta jotka nostattavat yrjön maun suuhun??? Miksi lisätä aimo annos muovista liukenevaa ja kroppaan varastoituvaa kemikaalicoctailia ruokaan, joka parhaimmillaan on lähellä tuotettua luomua?!?

Käytän kyllä itsekin pahvilautasia jos koolla on enemmän väkeä kuin astioita. Soinnutan pahviset lautaset kankaisiin pöytäliinoihin, servietteihin, tarjoiluihin, kukkiin, tunnelmaan, mihin milloinkin. Moneen kertaan käytetyltä muovilta kieltäydyn syömästä ja juomasta, paastoan vaikka sit mieluummin.

Olen niin kyllästynyt selittelemään kermaperseisyyttäni ja pyytelemään anteeksi sitä että kaivan kaapista esiin lasisen lasin tai porsliinisen kupin, jonka kyllä tarvittaessa tiskaankin itse. Hyvä viini ja kuuma kahvi kun maistuvat muovista ja pahvista nautittuina juuri niille itselleen: muoville ja pahville, joten why bother???

Pääseekö tällä purkauksella kiukkuisten keski-ikäisten valittajatätien kastiin? Jos, niin siellä ollaan sitten, mutta skumpat huuhdon nassuun jatkossakin kiiltävästä lasista!!!

torstai 16. heinäkuuta 2015

Maukasta munakoisoa

Keväällä viriteltiin grilli parvekkeelle ja kaksoset pääsivät grillailun makuun. Munakoisoa on puputettu muiden herkkujen mukana jo moneen otteeseen. Tällä hetkelläkin sitä löytyy jääkaapista kasvissosekeitossa antamassa aivan uuden värin keittoon.

Viimeksi grillin kuumentaessamme nakkasinkin koisot uuniin. Pintaan ripottelin karkean suolan lisäksi kuivattua korianteria. Neito kävi parvekkeelta poimimassa kypsyneen kirsikkatomaattisadon, jonka haloimme munakoisojen päälle mozzarellakuutioiden kanssa paistumaan.

Lämpötila oli +225 ja paistoaika parikymmentä minuuttia. Samaan aikaan uunissa alatasolla kypsyi raparperipaistos. Kypsien koisojen päälle silppusimme parvekkeelta myös persiljaa ja voi että oli hyvää! Kannustan kokeilemaan! Kokkaukseen intomielisesti suhtautuva teinikin kehui näitä vuolaasti ja kyseli onko resepti kenties uusi. Voi sitä kokkaukseen vähemmällä innolla suhtautuvan mamin onnea, kun sai toiselle kertoa reseptin olevan ihan omasta päästä.


Lihakeitto omasta päästä tehtynä jaksaa kyllä naurattaa,
mutta kasvisruoka omasta päästä ei naurata!

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Välillä riittää vähän

Paria tuntia suunniteltua aiemmin tapahtunut kotiutuminen, tunti omaa aikaa ihan itsekseen ja ompelukone kutsuvasti jo esillä parvekkeella. Käytöstä poistetut pellavahousut paloiteltavaksi myöhempää käyttöä varten, ostoskassin sauma pesun jäljiltä korjausta vailla, tarvikkeet pariin isoon lahjapussukkaan kädenulottuvilla ja tyynynpäällisistä toinen vielä melkeinpä vaan tikkausta  vaille valmis.



Suloista surinaa, rästien hoitelua ja luomisen iloa taas hetki koettu. Riittävän pitkä hetki pienenäkin annoksena,  yllätyksenä itse itselle annettu ♡ Terapiaa, sitä tämä tosiaan on! 

Luulisi sitten että moisen yllärieuforian päälle olisi nukuttanut makeasti, mutta ei kun ei. Herkkäuninen ja selkävammainen on ryhtynyt mökin raikkaassa koleudessa vasta alle kuukauden nukuttuaan entistä valikoivammaksi; edes kodin maailman paras sänky ei enää takaa makeita unia. 

Tai sitten ihan muuten vaan maailman kaikki murheet ja stressit tulevat mieleen keskellä yötä, keskellä kesälomaakin ja herättävät niitä pohtimaan. Ihan kaikkia en ole vielä saanut ratkaistua, mutta jospa tähänkin asiaan riittäisi tuo samainen välillä riittää vähän..? Könyän takaisin punkanpohjalle kokeilemaan josko uni palaisi. Vähillä mennään taas välillä senkin kanssa.

 

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Raparperipaistos

Siitä ei kait vaan voi saada tarpeekseen!! Maistuu niin nannalle pitkin kesää, ei ainoastaan alkukesän herkkuna...


raparperia about sentin paloina pari senttiä voidellun vuoan pohjalle
päälle fariinisokeria desi tai pussinpohjallinen
keskenään nypityt 100 gr voita, 2 dl kaurahiutaleita, puoli desiä sokrua ja desi vehnäjauhoja sekä hömpsäys kardemummaa
200-asteinen uuni ja 30 minuuttia aikaa
vaniljaa kastikkeena tai jäätelönä

Syö, nauti ja tiskaa!

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Piimäpiha

Ryhdyin kasvattamaan sammalta. Sade oli kastellut mullan isopatjarikon ja maksaruohon vierestä. Kaadoin cocktailiin purkillisen piimää, sekoittelin kuohkeaksi ja nyt odotan auringon paistavan keitokseni paksuksi sammalpeitteeksi kivikkokasvien väliin.




Kauanko pitää odottaa..?


torstai 9. heinäkuuta 2015

Rakkauskirje





Sain Niinalta lahjaksi söpön postiloodan Villa Mörskälle. On kuulemma rakkauskirjeitä varten. Aamun lehti ei sinne mahtuisikaan. Kirjeitä mahtuu sitävastoin kyllä useampikin!! Olen toiveikkaasti kurkkinut loodaan ja odotan edelleen vaikka tällaista viestiä:

”Me vanhenemme ja totumme toisiimme. Me ajattelemme samalla tavalla. Me luemme toistemme ajatuksia. Tiedämme, mitä toinen haluaa kysymättä.

Joskus ärsytämme toisiamme hieman. Ehkä joskus pidämme toista itsestäänselvyytenä. Mutta aina toisinaan, kuten tänään, mietiskelen sitä ja tajuan, kuinka onnekas olen, kun saan jakaa elämäni upeimman naisen kanssa jonka koskaan olen tavannut.

Sinä kiehdot ja inspiroit minua yhä. Sinä teet minusta paremman.
Olet halujeni kohde, #1 maallinen syy olemassaolooni.
Rakastan sinua hyvin paljon.
Hyvää syntymäpäivää prinsessa”

Vakuutusyhtiö Beagle Streetin tekemän kyselyn mukaan historian kymmenen upeimman rakkauskirjeen joukossa ovat kirjeet jotka Napoleon ja Winston Churchill kirjoittivat vaimoilleen. Myös Ernest Hemingwayn kirjettä Marlene Dietrichille pidetään eräänä kaikkien aikojen kauneimmista rakkauskirjeistä.

Kaikista kaunein rakkauskirje on kuitenkin tuo yllä lainausmerkeissä oleva teksti, jonka Johnny Cash kirjoitti vaimolleen June Carter Cashille tämän 65-vuotispäivänä vuonna 1994.

Elän suosiolla vielä himpun yli kakskytä vuotta jännityksessä, josko vastaava kolahtaisi luukkuuni vastaavana merkkipäivänä. Siihen ton lopun prinsessan vois kirjoittaa ihan vaan ärrällä.

Vink vink, Pyykkipoika ;)


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Samettinen lipstikkakeitto

Villa Mörskän lipstikkapuska rehottaa uhkeana. Karsin paksuimmat korret jo pois jotta hennommat saavat myös tilaa kukoistaa. Päähän pälkähti kokeilla lipstikkakeiton tekoa. Koskaan ennen en ole sellaista tehnyt, en edes maistanut! Keittoahan pidetään alkukesän herkkuna, mutta tänä kylmänä alkukesänä pysyin puuhakkaana muissa puuhissa kuin lipstikkakeiton keittelyssä, joten päätin tämän nyt olevan keskikesänkin herkkua!

Nypin lehdet, joista yleensä keitto keitellään pellille kuivumaan talvea ja kuopuksen lihapullaherkkuja odottelemaan. Koska varsia voi käyttää vihannesten tapaan, päätin keittääkin keiton varsista vihannessosesopan tapaan.

Kuorin ja viipaloin seitsemän keskikokoista ja jauhoista perunaa kiehuvan vesilitran sekaan. Silppusin lipstikan varret puolen sentin mittaisiksi paloiksi ja heitin muutaman kourallisen kattilaan, loput pakastin tulevia keittoja varten. 

Perunoiden pehmettyä maustoin keitoksen himpulla sokeria taittamaan lipstikan makua ja parilla hyppysellisellä suolaa tuomaan terää. Soseutin hienoksi ja lisäsin tetran kermaa. Annoin kiehahtaa. Herkuttelimme ja niin teemme toistekin! 
 


Kuopus preferoi kuulemma edelleen lipstikkalihapulliaan, neiti nyttemmin kasviskeittoa. Sovimme että niitä vuoronperään siis. Ellemme sitten nauti koko menuta kerralla: alkukeittona meillä on tänään samettista lipstikkakeittoa, pääruoaksi fetaisia lipstikkalihapullia ja jälkiruoaksi lipstikkajäätelöä...


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kesäloma


Kesän lämpöä
Elämyksellisiä kirjoja
Suussasulavia herkkuja
Äitinä oloa
Leppoisia aamuja
Omaa aikaakin
Multaterapiaa puutarhassa
Aikataulutonta elämää

Toive- tai tavoitelista oli kirjoitettu ystävän fb-sivuille,
ja eihän tuota lukiessa voi kuin nyökytellä.
Jok'ikiseen kohtaan.
 
Näitähän munkin lomasuunnitelmani ovat <3
Uiskentelun lisäksi.


Aurinkoista päivää, amigot!


perjantai 3. heinäkuuta 2015

Pesulapalvelusta, päivää!

Juu, muistan kyllä hehkuttaneeni äskettäin kuinka lasten lomaillessa toisaalla pyykkiä ei juurikaan kerry. Mutta kertyy sitä sentään sen verran että asiasta yhden Päivityksen voi aina tehdä. Kalsareita kun on tapanani edelleen vaihdella päivittäin, ja paidatkin sen verta hikistyvät fillaroidessa, ettei niillä koko kesää porskuta yhtä soittoa vaihtamati.
 
Koska kaiken yllä kerrotun lisäksi vielä viettää kesää huvilalla, jossa on aivan oma tilansa pyykinkäsittelyyn, niin miksei sitä sitten hehkuttaisi?? Ei kaikilla reppanoilla ole sellaista! Mutta meillä siis tosiaan on, takavajassa sekin.
 
Takavaja, tilaihme, emhialit, ajavakat...
= siskon ja mun salakieltä...
 
Pyykinkäsittelytila ei sijoitu vajan itä- eikä länsisiipeen, koska niissä sijaitsevat varasto- ja wc-tilat (wc oikeastaan pelkällä c:llä, koska water sieltä puuttuu), vaan keskiosaan. Joku saattaisi nähdä asian myös niin että ovea vastapäätä. Siinä kohtaa nimittäin roikkuu pyykkipussukka ja päällä on kyltti jossa kerrotaan pesulan olevan auki 24/7 ja ilmaisen kotiinkuljetuksenkin sisältyvän palveluun. Loistavaa palvelua, vaikka itse sen sanonkin! Erityisnosteen pyykinkäsittelyyn, eli siis kalsonkien pussiin pudottamiseen tuo tuo strassein koristeltu rinsessakruunukoukku, jonka naputin parruun pussia kannattelemaan.
 

 
Suihkuverhon teksti Salle de Bains (joka on muuten paljon helpompi lukea pöntöllä istuen kuin tästä kuvasta) ohjaa kaikki ranskankieliset vieraat huvilallani kylpyhuoneosastolle. Koska itse en ole opiskellut ranskaa, voin hyvin leikkiä etten ymmärrä tekstiä, ja jatkossakin säilyttää puutarha- ja työkalut, poltto- ja raksapuut, potkupallot sekä tyhjiksi hörityt pullot verhon taakse varastoituina. Kuka edes haluaisi kylpeä kaivosta tontin kulmalle tulevassa jääkylmässä vedessä??? Varsinkin kun voi aina juosta mereen jonka laineilla välkkyy aurinko.
 
Silloin kun ei sada.
 
 

 

torstai 2. heinäkuuta 2015

Aamu-uinnille?

 

mökissä +17 C
pihalla +13 C
meressä +11 C
 
Lähdetkö kaveriksi aamu-uinnille?
 
 

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Melkein lomalla

Lasten lomaillessa kotoa poissa omakin elo tuntuu melkein kuin jo lomalla ololta. Pyykkiä ei kerry vuoreksi saakka, ruokakaupassa ei tarvitse käydä kun voi syödä kodin ja mökin varantoja tyhjiksi, ja nukkumaankin voi mennä milloin lystättää, koskei tarvitse huolehtia kenenkään (muun) riittävistä yöunista. Käytännössä nukkumista tapahtuukin nyt sellaisena aikana, jolloin on liian pimeää puuhata muuta valottomalla Villa Mörskällä ja sitten muutaman tunnin päästä taas liian valoisaa nukkua. Nukun sitten syksyllä taas lisää.

Töihinkin voi fillaroida halki aamukasteisten niittyjen ja pitkin kesäisiä rantoja, aivan siis kuin lomalla retkeilisi. Kellonaika vaan on eri... Kun vielä töissäkin sai viikon vain siivota kaappeja ja komeroita paljon, paljon tyhjemmiksi tulevaan muuttoon jo hyvissä ajoin valmistautuen, on voinut jättää normit duunikuviotkin hyvin kevyelle tasolle. Lisäksi mähän tykkään siivoamisesta ja raivaamisesta kuin hullu puurosta, joten oli onni että siivousviikko osui työajalle! Muuten olisin vielä saattanut tulla sitä lomalta tekemään. Lapsuudessa koulun joulunäytelmässä esittämäni Siiri Siivoushullun rooli tais jäädä vähän päälle...

Mörskällä yksin syöty illallinenkin valmistuu nopsaan koostuen esim. turkinjukusta, ruisleivästä ja vaahtokarkeista. Hyvältä maistuu pihatuolissa ilta-auringosta  samalla nautiskellessa. Unohdin varustaa Villa Mörskän omalla myslisekoituksella, ja koska mitään muuta mysliähän ei voi ajatella herkuttelevansa, keksin iltana eräänä avata omenalastuchipsipussin ja ripotella niitä jukun päälle.


Voin kertoa että ovat tosi hyvä yhdistelmä, todennäköisesti tämän kesän suosikkini ja lämmöllä sitä myös muille suosittelen! Kokeilkaapa ;)