Elokuun Saatilla-kappaleessa lauletaan houkuttelevasti Lammassaaren pitkospuista. Montaa kohtaa tuosta laulusta en muista, mutta juuri tuon pätkän saan korvamadoksi loihdittua uudelleen ja uudelleen. Laulussa on kesäyö ja ilmassa väreilee odotus.
Lammassaari on ollut minulle tähän asti Suuri Tuntematon. En ole paikallistanut koko paikkaa maailmankartallani Helsinkiä tarkemmin! Kunnes sitten eräänä päivän surffasin pyöräreittikartastolla ja hups heijaa vaan löysin sieltä Kivinokkani naapurin, Lammassaaren! Pakkohan sitä oli lähteä naapuriin tutustumaan!!
Starttasimme fillarit aurinkoisena heinäkuisen aamuna rantareitille Herttoniemen hyppyrimäen vieritse Viikin arboretumin läpi Vanhaan kaupunkiin, jossa kosken läheisyydessä jätimme ne parkkiin. Muutama sata metriä kävelyä poluilla ja sillalla, ja jo löytyi huimat pitkospuut. Saareen on kuljettu veneellä ja ammoisina aikoina myös kivettyä tietä, nyt veneiden ohella kaislikkoon kaupungin rakentamia pitkospuista pitkin. Veikeää, aivan kuin ois ulkomailla ollut!!
Raittiusyhdistys Koitto ry:n hallinnoima Lammassaari sijaitsee luonnonsuojelualueen keskellä Helsingin Vanhankaupunginlahdella. 14.10.1883 perustettu Koitto ry omistaa saarella olevat isommat rakennukset, juhlava Pohjolan Pirtti ja pienempi Lepola ovat myös ulkopuolisten vuokrattavissa. Lisäksi saarella on 112 yksityistä pikkumökkiä.
Saareen tultaessa on mahdollisuus suunnata lintutornille tai toiseen suuntaan kohden mökkejä ja lampaiden kesälaidunta eli Kuusiluotoa. Jälkimmäinen oli meille se ehdottomasti houkuttelevin vaihtoehto! Kapeita polkuja pitkin puikkelehdimme mökkien kyljissä niitä ihastellen ja ihmetellen. Arkkitehtuuri niissä on hyvin vaihteleva ja rakennustapaohjekin selvästi tulkinnanvarainen, niin monentyylistä kesämajaa saimme ihastella.
Ihasteltavaksi löytyi myös hyvin, hyvin persoonallinen kalustesarja. Ihastuksen lisäksi tämäkin herätti ihmetystä ja hilpeyttä raittiusyhdistyksen hallinnoimalla alueella. Mahtoiko olla suoranainen kannanotto..? Hauska joka tapauksessa.
Pitkospuita pitkin jatkoimme Kuusiluodolle. Lampaita emme nyt jostain syystä tavanneet, papanoita kyllä. Huimaa oli luodon rannasta katsella omaa kesämaja-aluetta aivan uudelta kulmalta. Ehdottomasti reissun arvoista!
Vuoteen 1969 saakka saaressa järjestettiin suosittuja, suorastaan legendaarisia tansseja, joihin väkeä laivattiin Katajanokalta. Vanhaa perinnettä herätellään Isle of Sheep tanssit -tapahtumassa lauantaina 29.8. 2015, kun Pohjolan pirtissä tanssitaan taas perinteiseen tapaan. Tarjolla on elävää musiikkia, pääesiintyjänä Vallilan Tango, luvassa myös yllätysnumeroita ja lopuksi dj villitsee menoa. Tansseissa on luonnollisesti myös buffetti, josta saa ruokaa ja alkoholittomia juomia. Juhlapaikalle on n. 1,5 km kävely Hämeentieltä suurelta osin pitkospuita myöten.
Hauskaa! Hauskaa iltaa myös kaikille teille / meille,
jotka tansseihin päätyvät!
Lammassaari on ollut minulle tähän asti Suuri Tuntematon. En ole paikallistanut koko paikkaa maailmankartallani Helsinkiä tarkemmin! Kunnes sitten eräänä päivän surffasin pyöräreittikartastolla ja hups heijaa vaan löysin sieltä Kivinokkani naapurin, Lammassaaren! Pakkohan sitä oli lähteä naapuriin tutustumaan!!
Starttasimme fillarit aurinkoisena heinäkuisen aamuna rantareitille Herttoniemen hyppyrimäen vieritse Viikin arboretumin läpi Vanhaan kaupunkiin, jossa kosken läheisyydessä jätimme ne parkkiin. Muutama sata metriä kävelyä poluilla ja sillalla, ja jo löytyi huimat pitkospuut. Saareen on kuljettu veneellä ja ammoisina aikoina myös kivettyä tietä, nyt veneiden ohella kaislikkoon kaupungin rakentamia pitkospuista pitkin. Veikeää, aivan kuin ois ulkomailla ollut!!
Raittiusyhdistys Koitto ry:n hallinnoima Lammassaari sijaitsee luonnonsuojelualueen keskellä Helsingin Vanhankaupunginlahdella. 14.10.1883 perustettu Koitto ry omistaa saarella olevat isommat rakennukset, juhlava Pohjolan Pirtti ja pienempi Lepola ovat myös ulkopuolisten vuokrattavissa. Lisäksi saarella on 112 yksityistä pikkumökkiä.
Saareen tultaessa on mahdollisuus suunnata lintutornille tai toiseen suuntaan kohden mökkejä ja lampaiden kesälaidunta eli Kuusiluotoa. Jälkimmäinen oli meille se ehdottomasti houkuttelevin vaihtoehto! Kapeita polkuja pitkin puikkelehdimme mökkien kyljissä niitä ihastellen ja ihmetellen. Arkkitehtuuri niissä on hyvin vaihteleva ja rakennustapaohjekin selvästi tulkinnanvarainen, niin monentyylistä kesämajaa saimme ihastella.
Ihasteltavaksi löytyi myös hyvin, hyvin persoonallinen kalustesarja. Ihastuksen lisäksi tämäkin herätti ihmetystä ja hilpeyttä raittiusyhdistyksen hallinnoimalla alueella. Mahtoiko olla suoranainen kannanotto..? Hauska joka tapauksessa.
Pitkospuita pitkin jatkoimme Kuusiluodolle. Lampaita emme nyt jostain syystä tavanneet, papanoita kyllä. Huimaa oli luodon rannasta katsella omaa kesämaja-aluetta aivan uudelta kulmalta. Ehdottomasti reissun arvoista!
Vuoteen 1969 saakka saaressa järjestettiin suosittuja, suorastaan legendaarisia tansseja, joihin väkeä laivattiin Katajanokalta. Vanhaa perinnettä herätellään Isle of Sheep tanssit -tapahtumassa lauantaina 29.8. 2015, kun Pohjolan pirtissä tanssitaan taas perinteiseen tapaan. Tarjolla on elävää musiikkia, pääesiintyjänä Vallilan Tango, luvassa myös yllätysnumeroita ja lopuksi dj villitsee menoa. Tansseissa on luonnollisesti myös buffetti, josta saa ruokaa ja alkoholittomia juomia. Juhlapaikalle on n. 1,5 km kävely Hämeentieltä suurelta osin pitkospuita myöten.
Hauskaa! Hauskaa iltaa myös kaikille teille / meille,
jotka tansseihin päätyvät!