maanantai 31. elokuuta 2015

Omppupomput

Marle toi Mörskällä visiteeratessaan tuliaiseksi kaiken muun ihanan ohella Lapuan kankureiden palttinaisen pyyhkeen. Pääsi saman tien toinen pyyhe vaihtoon pyykkipussiin, ja nyt herkulliset omput virittelevät kauniisiin (mutta myös haikeisiin, nyyh nyyh) syystunnelmiin. Värit ovat vielä aivan kesää, mutta kuvaan liitän kyllä vahvasti myös syksyisten omenoiden imelän tuoksun ja kirpakat kelit joissa omppuja puun alla keräillä.


Pakastimeen pariinkin otteeseen torilta kerättyä mustikkasatoa (juu-u, tiedän nyt olevan ennätyshyvä mustikkavuosi, tiedän pitäväni marjastuksesta, mutta tiedän myös menettäneeni lähivuosina kaksikin rakkainta marjapaikkaani ja tiedostan / myönnän olevani oikeutettu suruaikaan niidenkin menetyksen osalta) survoessa käteen osui muutama iso purkillinen viimesyksyisiä omenasoseita ja -hilloja. Kuinkas ne sinne olivatkaan jääneet pyörimään..?

No, löydön myötä ei ole mitään välttämätöntä pakotusta päästä omppupomppuja poimimaan ja keittelemään, kun on täten selvästi käynyt ilmi ettei omenapiirakankulutus taloudessamme ole niin suuri kuin olen viime syksynä olettanut. Tai noh, olisihan se varmasti just niin suuri ja kukaties suurempikin jos joku niitä jatkuvasti tyrkylle leipoisi. Onneksi ei leivo :)

Tämän syksyn omenasato taitaa suosiolla jäädä osaltani ihan omppupuuttomalla Villa Mörskällä sijaitsevien pehmeiden tekstiiliomenien ihailuun. Miellyttävät silmää, tuntuvat käteen ihanan karhean pehmeiltä eikä madoista ole pelkoa.

Omena päivässä pitää lekurin loitolla... Mulla terveyttä riittänee siis tuhdisti näiden myötä!!

Aurinkoista kesän viimeistä päivää, ystävät!
 
 



 

lauantai 29. elokuuta 2015

Lasia

Neiti ihastui ikihyviksi "merikristalliin" Marlen merellisessä kesäparatiisissa visiteeratessamme, ja haikein mielin harmitteli miksei sellaista löydy meidän Kivinokastakin. Hmmm... merikristalli on siis mereen päätynyttä lasitavaraa, joka rantakiviin hakkautuessaan ja jäiden sirpaleita hioessa on hieroutunut kauniiksi ja onneksi myös haavoilta säästävän pyöreäreunaiseksi. Itse olen tyytyväinen ettei hiekkainen uimarantamme merikristallin rikkaudessa kylve, vaikkakin suretti askarteluintoisen tytön puolesta akuutti materiaalipula hänen taiteenteossaan.

No, surun ja murheen oli havainnut myös merikristalli-ihanuudet meille esitellyt emäntämme, joka vastavisiittiin saapuikin kassit pulleina kaikenlaisia ihanuuksia. Sieltäpä sitten löytyi myös pussillinen erivärisiä, ihania merikristalleja, parikin lasiastiaa taiteen työstöön sekä liimapurtilo, jotta taiteilija pääsi pikaisesti kiinni työhön. Sommitelmia alkoi aurinkoisena päivänä syntyä vauhdilla.



Aurinko edesauttoi liiman kuivumista lasien välissä, mutta sittemmin grilliin päätynyt bataattikin valjastettiin apupuuhiin liimauksia tukemaan kuivumista odotellessa.



Illan pimeydessä oli suurta juhlaa valaista mökki upouusin lyhdyin. Tyytyväinen oli niin taiteilija kuin me työnsä tuloksista nauttijat. Kyllä luovuus on aivan huippua! Suuren suuret kiitokset tämänkin ilon mahdollistajalle! Lämmöllä häntä ajattelemme aina näitä ihania lyhtyjä sytytellessämme <3

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Aurinkovärjäreinä

Saimme muksujen kanssa kutsun Marlen ihanaan kesäpaikkaan, jossa retkeilin jo viime kesänä hänen opastuksellaan. Nyt oli sovittu hyvissä ajoin kevätauringon vasta vienosti pilkahdellessa että kesän mittaan opiskelisimme hänen johdollaan kankaan aurinkovärjäystä. Asia josta en ollut aiemmin kuullutkaan!

Sovittuna päivänä, jo tovi sitten vielä lomaillessamme, sääennuste ja taivas lupailivat pilvistä harmautta, kosteaa kuuroilua ja mikä huolestuttavinta merimatkailua ajatellen: ukkoskuuroja!! Aamutuimaan aavistuksen hätääntynyt puhelu mantereelta saareen, jossa aurinko kuulemme paistoi kirkkaasti ja tällä tiedolla uskaltauduimmekin säätieteilijöitä uhmaten matkaan.

No, niinhän siinä sitten kävi että veimme sateen sinne mennessämme :(. Emme tosin onneksi heti kättelyssä. Saarta ehdimme kiertää ja historiaansa taas ihmetellä, vanhaa herraa eli Ukko-koiraa ihastella sekä varsinaiset värjäyspuuhatkin tehdä ennen isompia pisaroita.

Puuvillainen lakanakangas kostutettiin kauttaaltaan, levitettiin muovilla suojatulle pöydälle, ja sekoittelimme tekstiiliväreistä mieleiset coctailit, jotka sivelimme kankaalle. Värjäyksen päälle asettelimme emäntämme keräämiä, kuivaamia ja prässäämiä kasveja, askartelumuotteja ja nyöriä. Mitä vaan olisi voinut kankaalle asetella; näimme mm. ihanan saksipussin jossa sakset oli kuvioineet kankaan, ja sittemmin kangas oli vielä tikattu kuvion ääriviivoja korostellen.

Tämän jälkeen oli tarkoitus alkaa auringon paistaa ja vaikutuksensa työntää kosteasta kankaasta väri pois kuvioitavalta kohdalta. Näin ei nyt vaan käynytkään, päinvastoin alkoi pelätty sade (kesän 2015 keskeinen sääelementti) joten nostimme vauhdilla värjäyksen sateensuojaan auringonvarjon alle. Että sellaista aurinkovärjäystä tällä kertaa :D


Pieni pelko tai jopa huoli työn onnistumisesta alkoi nousta pintaan, mutta hukutimme sen komeaan kekoon ihania muurikkalettuja ne vielä hillolla ja kermalla kuorruttaen ennen merimatkaa takaisin mantereelle. Ukkoskuurot onneksi karttoivat meitä!

Ilma pysyi sateesta johtuen niin kosteana, ettei kangas kuivunut. Kun seuraavana päivänä aurinko meitä taas helli, nosti Marle työn takaisin aurinkoon jatkamaan työstymistä. Tuuli vaan oli yltynyt sen verran napakaksi, että kankaanpäälliset kuvioaihiot meinasivat lähteä lentoon, ja hän sitten pääsikin painoja niille asettelemaan. Tämä kangas onkin kenties ollut työläin värjäyksensä..?


Lopputulos yllätti meidät ihanasti! Sade ja tuuli eivät olleet päässeet tekemään tuhojaan, vaan värit olivat pysyneet siellä missä pitikin ja paenneet juuri sieltä mistä pitikin! Niin herkkää kuviointia kankaantäydeltä!


Pietaryrtti ja niittyorvokkeja
mikäli oikein muistan tai ainakin tunnistan ;)


Nyt edessä on se lähes vaikein osuus, tai ne kaksi vaikeinta: päättää mitä näistä ihanuuksista haluamme loihtia ja se loihdinta...

Ehdotuksia mihin aarteemme käyttäisimme?

 

tiistai 25. elokuuta 2015

Mummin hiekkakakku



Sen voittanutta vaan ei oo!
 
Mummin hiekkakakun tästä herkusta tekee se että nimenomaan mummilla leivotutan tän, ja jätän itse vatkaimet ja muut härpäkkeet hui-lai-leen. Panostan vain ja ainoastaan nautiskeluun.
 
Tässä kuitenkin kaikille (mummittomillekin) ohje kesäiseen ja kovin murenevaiseen, muttei erityisen kevyeen herkkuun:
 
3 munaa
2 dl sokeria
200 gr voita...
1,5 dl vehnäjauhoja
2 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
2-3 tl vaniljasokeria
 
Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja vatkaa pehmeän voin joukkoon. Lisää munavaahto. Kaada taikina voideltuun + jauhotettuun vuokaan ja paista kakkua 175-asteisen uunin alatasossa noin tunnin ajan.
 
Herkuttele!
Varaa kausikortti jumppasalille...

 

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Elokuun illat

Elokuun illat yllättävät mut aina uudelleen! Juuri kun kroppa ja koppa ovat about alkaneet tottua yöttömään yöhön ja selviytyä parin tunnin yöunilla, saapuukin elokuu pimeine iltoineen. Kynttilöin valaistulla Villa Mörskällä se tarkoittaa agraarikulttuurin mukaista päivärytmiä; puuhat tehdään ja kirjaa luetaan vain valoisana aikana, kympiltä koittaakin uniaika!


Hämärtyvällä pihalla räpsähtävät valot päälle jo ysin hujakoilla. Aurinkokennoledejä on siellä sun täällä pitkin poikin pihaa. Uusin valaisimeni on Ilves-tölkistä, kuivista lyhtykoisoista ja pihalampun valaisinosasta tuunaamani, ja aurinkotuolin viereen pienelle tasolle käsistä laskemani viritys.


Hämärää on jo, totta vie!


perjantai 21. elokuuta 2015

Mitä sitten kesän tein jollen ommellut??

Seliseliseli. Jäi ompelemati, ainakin melkein. Pari lahjapussukkaa valmistui ja tyynynpäälliset. Puutarhaa tuli trimmattua, hurjan monia kirjoja luettua, meressä uitua, vähän reissattua ja paljon töissä käytyä. Kahta peittoakin virkattua, toista kotona ja toista Mörskällä.

 
 
 
Palapelien kiehtovaan maailmaan tuli solahdettua. Ikinä en ois uskonut pinnan riittävän, saatikka tästä vielä nauttivani ja intohimolla tätä kasaavani, vaan toisin kävi!. Virallisesti mun ja kaksosten projekti, mutta 2000 palaa meille noviiseille on kyllä lapsille ajoittain vähän liikaa...
 
 
Tuli toki yritettyä pari kertaa ompeluakin. Sain pian seuraa, seuralla iski välitön ompelusinto ja löysin itseni tilkkuopen pallilta. Pikaperehdytys sommitteluun, leikkurin + viivaimen ja alustan sekä koneen käyttöön, ja pikkumidinetin ensimmäinen tilkkutyö, söpö kassi alkoi vauhdilla valmistua <3. Äiteellä oli aikaa sommitella vanhoja Floridan postikortteja pala palalta kasaan.
 

First things first, vaikka kyllä se omakin tilkkuilu aika first on!

 

torstai 20. elokuuta 2015

Hyr-hyr-hyrrät

Hiljaa hyvä tulee... Tai ainakin hiljaa valmista tulee kesän aivan muita juttuja puuhailleen tilkkuilijan töistä. Keväällähän näitä tyynynpäällisiä työn alla jo esittelin, kerroin kuinka värjäsin Tilkkuterapiassa kankaat työhön, kuinka päädyin tämän blokin kokeiluun ja vilahtipa toinen päällisistä Päivityksessä terdeltäkin.

Vettä satoi kesällä ja koleaakin oli, joten olisi ollut edellytykset töiden valmistua aikapäiviä sitten ja monta näiden perään. Vaan ei kun ei, kesä on mennyt aivan muita juttuja pusatessa ja niistä nauttiessa.



Nyt on kuitenkin tyynyt valmiit ja soffalla pään alla painautumassa. Samoista kankaista tekemäni peitto on vielä melkein siinä vaiheessa johon se keväällä jäikin. Mut hei, kyl sekin vielä ompeloituu valmiiksi! Eilen jo työstin muutaman sauman, joten siitä se lähtee taas...

 

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Wish it, dream it, do it

Jo aikaa sitten (siinä toisessa ja toisenlaisessa elossa) lahjaksi saatu mietetaulu löysi vihdoin oikean paikkansa. Sieltä mitä oli aiemmin pitkään toivottu, mistä oli hiljaa unelmoitu ja elämän  sitten heitettyä kupperiskeikkaa yht'äkkiä toteutettukin. Paljon se vaati tekemistä, mutta tahto oli vahva ja visio selvä.


Villa Mörskäni mun <3
Täällä on niin hyvä heräillä pyhäaamuun pikkuisten viekussa.


perjantai 14. elokuuta 2015

Yksinkertaista

Monimuotoisessa ja -mutkaisessa maailmassa rämpiessä yksinkertaiset asiat taitavat nykyään tuottaa mulle kaikkein suurinta iloa. Tapa ajatella ja nähdä asioita yksinkertaisesti, ja vielä toteuttaakin ne niin. Kuten vaikka tämä Viikin lintutornin juurella nököttänyt pölliin sahattu fillariparkki:


Tai sitten tämä ulkoruokailuun suunniteltu, luonnonmateriaaleja hyödyntävä, äärettömän esteettinen ja fiksu serviettipidike:
 

Sanomattakin lienee jo selvää kenen designia se on ;) Yksinkertaisuus vain kerta kaikkiaan puhuttelee tätä yksinkertaista!

Lempeän leppoisaa, aurinkoista ja yksinkertaistesti lupsakkaa viikonloppua, ystävät!



 

torstai 13. elokuuta 2015

Poissa


Pois ovat kait kuvanoton alta juosseet puutarhavahdit.
Jättäneet taasen tyhjiksi tuolinsa.
Puikkineet piiloon puskaan, mustaherukkaiseen tai lipstikkaiseen?
Jättäneet vartioimatta heiveröisen lehtikaalini.
 
Taimen jonka tutulta viljelijältä sain tiskin alta tutulla pellolla.
Taisi bambikin tietää sen terveysherkuksi ja
oletettavasti pisteli poskeensa kun
pariksi päiväksi puutarhastani poistuin.
Piru vieköön peurapahan!

 

tiistai 11. elokuuta 2015

Kuninkaallista (ainaisen rinsessallisuuden lomaan)

Tunja tuli yökylään Mörskälle, ja toi tullessaan jo synttärilahjankin hyvissä ajoin, koska valitsemansa ihana lahjus on ajateltu nimenomaan mökkikäyttöön. Tai siis korjaan: huvilakäyttöön, koska se on kuninkaallistenkin suosimaa, vuodesta 1775 saakka käsinmaalattua Royal Copenhagen -posliinia. Sellaista nyt ihan joka mökissä ja torpassa oo ollut tapana tavata! Tuoreiden yrityskauppojen myötä tosin tätä kuninkaallisten ihanuutta jatkossa ehkä tapaa tasavaltaisessa naapurustomaassakin aiempaa useammin.


Tiivistekannellinen, kuninkaallinen säilytyspurkki kesäherkuille. Alkuun sinne pääsi tanskalaistunnelmissa tanskalaisia pikkuleipiä rumasta peltirasiastaan. Ai että maistuvat nyt niiiiin paljon aiempaa paremmalle! Tällaisesta kaunottaresta niitä tulee poimittua suuhunkin kaffen keralla paljon maltillisemmin ja arvostavammin kuin peltirasiasta mättämällä. Aivan mahtista!


Eikö olekin kaunis kuin koru koko purkki?
Niin rinsessallista, niin rinsessallista taas tää mun eloni <3
Keksipurkkia myöten.


maanantai 10. elokuuta 2015

Would you believe...




"Would you believe if I'd say I'm
made of deadstock rubber boot
lining? Details I took from
the army: laundry sack from
German and buttons from Sweden."


Uskoin ja ostin omakseni! Nyt mulla on elämäni ensimmäinen Chanel-tyylinen jakku. Keski-ikäisyyden huipentumako..? Asiaa tai tunnetta tosin lieventää rutkasti se että jakkuni on ommeltu Nokian saappaiden ylijäämävuorikankaasta, Saksan armeijan vanhoista pyykkipusseista ja napit ovat Tre Kronor -mallistoa. Tuntee tehneensä hyvää tän Glope Hope'n kierrätysvaatteen hankkiessaan, ja kutkuttavaa on uusi jakku muutenkin vetää niskaan.

Kunhan näistä helteistä päästään ;)


sunnuntai 9. elokuuta 2015

Hyllytetty

Pyykkipoika ruuvasi sisäverhoilusta ylijääneisiin lautoihin hyllynkannattimet ja laudat lautoihin kiinni. Mörskän säilytystilat lisääntyivät huomattavasti!


Lisääntyivät ja paranivat aiemmasta olennaisesti...


Mä niin tykkään kun tavaroille on omat paikkansa.
Kuri ja järjestys aina mielessä ;)

perjantai 7. elokuuta 2015

Farkkumatto

Käväisin Eurokankaassa puuvillaostoksilla. Myyjällä kesti just kaks kohtalokasta nanosekuntia liian kauan lakanan leikkely, sillä ehdin pongata tän ja nyt en saa sitä mielestäin!


Mä niin luulen tarvitsevani farkkutilkkumaton.
Tarttee enää vaan keksiä että mihin hittoon sen saisin mahdutettua...
 
 

torstai 6. elokuuta 2015

Kerro, kerro kuvastin...



Petra toi alkukesästä Mörskälle tupaantuliaislahjaksi ah niin tuiki tarpeellisen ja sitäkin kauniimman peilin. Kesämajaeloon hyvin perehtyneenä totesi tietävänsä ettei majoja saa eikä voikaan varustella millään ylimääräisellä / isolla / tarpeettomalla, joten oli valinnut litteän, kevyen ja tarpeellisen. Paperimassakehyksiin upotetun ja taiteilija Kaislakertun ihanalla ruoholaukalla kuvittaman peilin.

Kuvastin ei nyt kerro ken on maassa kaunehin, vaan esittelee naulakkovalikoimallisen mökkimekkojani sekä tänä kesänä tiiviissä käytössä olleita villatakkeja ja fleecejä. Vilahtaa kuvassa sentään myös hellehattu, jota ainakin kerran olen myös päässyt käyttämään viime viikkoina.

Niin, ken on maassa kaunehin?
Riippunee katsojan silmistä.

 

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Punavihreä

Päivitys ei ole poliittinen, vaan vain ja ainoastaan kesäinen!

 
jääkylmä meloni aurinkoisella laudalla
vadelmainen mehu muorin vanhassa kannussa
lempiyrtit kyökin kyljessä kasvamassa
ja jalasta potkaistut crocksit huilimassa
 
Kesä <3
 
 

 

maanantai 3. elokuuta 2015

Kukki se perunakin

Kauniisti kukkikin ja hurjan pitkillä varsillaan aikansa rehevöitti parvekepuutarhaani. Vaan nyt nostettiin poitsun kanssa potut. Oli kuulemma ihan parasta puuhaa ikinä! Satoa saatiin ruukullisesta niin että ihan melkein päätä huimasi, ja muutama henkeä niillä (ja vähän muullakin) ravittiin.

 
Kaunis on kukka, aivan suotta vähätelty. Kauniita ja ennen kaikkea hurjan maukkaita olivat sileät ja pyöreät potutkin, kaikki puoli kattilallista.
 
 

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Home made

Äkkinopeaan makeannälkään avattiin 1 iso purkki vaniljavanukasta, lusikoitiin se tasan syöjien määrän mukaiseen lukuun jälkkärikippoja ja ripoteltiin päälle mummin leipoman hiekkakakun jämät. Jos ois ollut metsämanssuja tai -vadelmia, niin oltais lisätty ne kaiken päälle.
Myös muut kakut ja keksinmurut käyvät.
Samoin suklaavanukas vaniljan sijaan, kokeiltu on.


Kuten kupissa lukee:
HOME MADE
ja niin hyvää lisäksi...