N'avetta ja Nokkonen

Harrastettiin Jonnan kanssa kotiseutumatkailua ja käytiin tutustumassa Sipoossa sijaitsevaan Leipomokahvila N'avettaan ja samaisessa hauskassa pihapiirissä sijaitsevaan pikkurikiriikkiseen sisustuspuotiin Villa Nokkoseen.

Kahvilakäyntiin oli valmistauduttu reipastelemalla Helsingin puolella Mustavuorella, joka sekin oli mulle uusi ulkoilumaasto Vuosaaren liikenneympyrän läheisyydessä. Auto parkkiin ja metsään, mars mars! Hiekkapolulta metsän sisään sukeltaessa syksy löi meidät ällikällä: niin paljon keltaisia ja ruskeita lehtiä jo maahan varisseina, aivan polun peittävänä mattona! Kuvaa ei tästä ihmetyksestä tullut napattua, koska huomio piti kiinnittää tihkusateen liukastamassa kivisessä ja kuraisessakin maastossa ihan vain liikennöintiin. Kuulumisien päivityksen ohella ;) Kyllä oli happirikas metsälenkki!

Kalpean aavistuksen tihkussa kostuttuamme N'avetan teepannu jo houkuttelikin meitä kovasti. Pihapiirissä ei kauheasti tarvinnut miettiä onko ohjelmassa ensin kahvilaa vai puotia, koska parkkikselle asti tulvi vastapaistettujen leivonnaisten kutkuttava tuoksu. Paikka oli iltapäiväteen nautiskelijoiden ruuhkauttama, joten vuoroaan sai tiskin kyljessä tovin odotella ja vitriinin herkkuja vesi kielellä katsella.

Valinnan vaikeus meinasi pukata itsetehtyjen kakkujen, piiraiden, pullien, munkkien ja keksien kanssa. Tarjolla oli myös maustettuja salmiakkeja, fudge-patukoita ja suklaita. Tuulihousun kuminauhaa kiristi silmien syödessä herkkuja. Päädyin erittäin mustaherukkaiseen ja vaniljaiseen juustokakkuun, ja vahvasti uskon sen olleen paras valinta. Asia selviää tosin vasta seuraavalla käynnillä uutta herkkua testatessa... Mikäli silloin tiskissä on nyt tyhjänä olleen paikan sijaan myös suolaiset fudget, täytynee niitä napata mukaan. Nyt kompensoin niiden loppumisen uunilämpimällä perunarieskalla viemisiksi seuraavaan sen reissupäivän osoitteeseeni.

Kahvilan sisustus oli viehättävä yhdistelmä kivaa uutta ja kaunista vanhaa, hauskasti häivähdys vanhaa navettaakin aistittavissa. Myynnissä oli oman leipomon tuotteiden ja erikoisnamien lisäksi myös paikallisten tuottajien herkkuja; vapaan kanan munia kennoittain, öljyjä, hilloja ym. houkuttelevaa.

Pihapiiriä oli rakennettu pieteetillä kivillä, kasveilla ja kelohongalla. Keinotekoisen minivuoren huipulle vei portaat istuinryhmän luo ja rinteillä oli kauniita istutuksia, joissa mm. näin kait ensimmäisen kerran (mukaan ei nyt lasketa kompostia...) Herttavuorenkilpeäkin muodossa joka ei satuttanut silmääni. Pieniä kivisiä kaarisiltoja ja minimökkejäkin löytyi tuon vuoren rinteiltä.

Mahdollisuus olisi ollut vuokrata savusaunaa paljuineen, käydä hierojalla ja polkaista pystyyn kinkerit juhlatilassa, mutta päätimme sukeltaa kotamaiseen sisutuspuotiin, jonka ovenedustakin pursuili houkuttelevasti syyskasveja ja sisustustilpehöörejä.

Pieneen tilaan oli mahdutettu valtava määrä ihanaa hypisteltävää huonekaluista koruihin ja lähestulkoon kaikkea siltä väliltä. Palvelu oli hersyvän iloista ja avuliasta, herttainen myyjätärkin selvästi innoissaan tuotteista ihastuneiden asiakkaiden ohella. Yhtä sun toista olisi tehnyt mieli, mutta onneksi oli matka jatkumassa bussilla vielä idemmäs ja viikonloppureissukassi sen verran täyteen pakattu, että kovin painavia ja kolisevia kantamuksia ei viitsinyt haalia mukaan. Ihanat mukit jäivät kyllä kovasti houkuttamaan...

Takaraivossa kolkutti onneksi myös tietoisuus siitä että mitään ei varsinaisesti tarvinnut, ja kaappitilakin alkaa taas olla aika rajallista. Poikavauvan vaaleansinistä termoskannua en kuitenkaan kyennyt vastustamaan. Entuudestaan kaapista löytyy iso pumpputermos juhlatarpeeseen ja pieni termari retkeilyyn, mutta välimuoto puuttui, ja se vaje tuli nyt paikattua.

Viis siitä etten edelleenkään keksi mikä mahtaa olla se tilanne jossa tälle välimuodolle on käyttöä. Viis siitä että ääneen jupisin ettei mulla kyllä ole yhtään mitään vaaleansinistä johon mätsätä termaria. Onneksi ihana Jonna muisti Villa Mörskän ja siellähän on vaaleansininen päiväpeitto!!! Ehkä siis käyn jatkossa keittämässä ulkosalla aamukaffet, kaadan ne termariin ja kömmin mökkiin vällyjen alle nauttimaan termoskaffet..?

Söpöhän kannu on ja sillä niin vastustamaton!