sunnuntai 27. elokuuta 2017

Rauhalliset viikonloput

Kun lapset ovat toisaalla, ja minä heidän aikataulujensa ulkopuolella. Kun omaan kalenteriin kertyy vain sellaisia juttuja joita itse haluaa tehdä. Joskus ne ovat rientoja ja tapaamisia sovituilla aikatauluilla, mutta yhä usemmin ne ovat juttuja jotka tapahtuvat vain sään ja oman huvituksen rytmittäminä. Kun viikonlopun ohjelman muodostaa vähäisillä asioilla tai kirjastossa käynti, lukeminen, lenkkeily, ruohonleikkuu mökillä ja päiväunet. 


Kun sängyn voi jättää petaamatta jos kerrankin siltä tuntuu. Kun lounaat kuittaantuu jugurtilla ja suklaalevy riitää omaan tahtiin nautiskeltuna koko viikonlopuksi. Kun saa ja voi linnottautua kotiin jos siltä tuntuu. Kun kommunikaatio muodostuu iltapuheluista lapsen kanssa ja muutamista viesteistä ystävien kesken sekä ventovieraille leffavieruskavereille ja lenkkivastaantulijoille puhutuista muutamista lauseista.

Kun lukee toisen blogista about ikäisteni perjantain parhautta olevan löhöily kotisoffalla kullan kainalossa ja nyökyttelee kotoilulle sekä toteaa viihtyvänsä oikein hyvin itsekseenkin. Kun heti perään paniikissa miettii elämän jäävän elämättä kotona nysvätessä, ja ihan melkein jo pelkää kuolevansa yksin ilman sitä kultaa ja sen kainaloa. Kun tajuaa ekstrovertin muuttuneen vuosi vuodelta, tai jopa kuukausi kuukaudelta introvertimmaksi, ja pohtii missä mahtaakaan kulkea erakoitumisen raja...
 


Kun on monta päivää nauttinut siististä, puhtaasta, rauhallisesta ja hiljaisesta ihanasta kodistaan, ja muistaa huomenna kaiken taas muuttuvan. Kun huomaa jo odottavansa että pääsee korjaamaan pitkin eteisen lattiaa viskotut reput ja kengät paikoilleen, ja panemaan päänsä pyörälle viikon mukanaan tuomissa säädöissä ja aikataulutuksissa, kiireessä lähestulkoon unohtuvista asioista ja hetkittäin nauttimaan tilanteista jolloin ehtii hetken vetää henkeä ennen kuin taas porhalletaan pää kolmantena jalkana.

Tänään mökiltä kotiutuessa tapasin ruokakaupan pihalla entisen naapurin isännän, joka ruokakasseja kantaessaan naureskeli kotiäidin eloaan. Kuittasin viettäväni lapsetonta viikonloppua, ja hakevani itselleni pakastepizzan. Kommenttinsa "Tossa poikamieselossasi on hyvät puolensa" hymyilyttää edelleen. Olen samaa mieltä kanssaan, niin tässä on! 

Akut ladattuina kohti arkea ja sen yli <3


4 kommenttia:

  1. Niinpä, hyvät puolensa on joka asialla, etenkin kun niitä annostellaan sopivassa määrin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset, annostelu on homman A ja O. Nyt kun vielä ryhdyn jakamaan yksinhuoltajaelon ja POIKAMIESELON välille asiat, niin johan alkaa olla annoskoot sopivia ;)

      Poista
  2. Hienoa, kun osaat nauttia kulloisestakin hetkestä. Jatka samaan malliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, mutta opettelua se on kyllä vaatinut. Silläkin erilaisuutta osaa nyt kovasti arvostaa!

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)