keskiviikko 28. helmikuuta 2018

These boots are made for walking

Viikonloppuna tuli otettua tuntikaupalla tuhansien askelien myötä iloa irti aurinkoisista talvipäivistä. Vaeltelua tuli harrastettua niin meren rannoilla ja jäällä saarien ja luotojen seassa puikkelehtien kuin metsän siimeksessä ja pienten lampien jäillä.

Askelia kertyi viikonlopun varrella pitkälti yli 40.000. Hyvien vaelluskenkien merkitys korostui moisessa kummasti! Isohko investointi kenkiin vajaa vuosi sitten muistuttaa kannattavuudestaan kerta toisensa jälkeen kun jalat eivät väsy, kastu tai palele.



Viikonloppukävelyjen loppumetreillä päädyimme Nuuksiossa Luontokeskus Haltiaan, jonka aulan katossa kenkärivi vastaanotti tyytyväiset kävelijät. Nykyvarusteiden teknisistä ominaisuuksista nauttineena ihastutti ja ihmetytti nämä joidenkin kanssakävelijöiden entiset klobot.


Sen verran kuluneilta näyttivät, että varmasti oli kaikilla niilläkin aikoinaan pitkälle päästy :)


maanantai 26. helmikuuta 2018

Miksi ihmeessä??

Innostuin sitten minäkin somessa muiden jäätöitä aikani ihailtuani jäädyttelemään yli aikansa kukkineen tulppaanikimppuni. Tai sen vähän mikä siitä enää ehjänä pysyi. Yön yli annoin kukkien ja veden jäätyä hankeen nostamani ämpärin pohjalla värikkääksi jäätaideteokseksi, jonka aamulla kumosin rapun oven edustalle itseni ja kanssa-asukkaiden iloksi.

Kolmisen kertaa päivän mittaan ulko-ovesta kulkeissani nostin nurin käännetyn jäälevyn pystyyn kiveä vasten nojaamaan ja sivuun kulkureitiltä. Seuraavana aamuna ulos lähteissäni nostin taas jään paikoilleen kiveyksen sivuun ilahduttamaan meitä talvesta nauttijoita. Alkuillasta kotiutuessani sitä ei enää tarvinnut nostella eikä asetella, riitti että potki jäämurskan ja silpoutuneet kukat sivuun kulkureitiltä lumen alle piiloon.



Suuren osan elämääni omakotitalossa asuneena ja sen pihaa koristelleena, sekä iltalenkeillä naapurien pihoja jäälyhtyineenkin ihailleena en taas millään ymmärrä mitä jollakin voi olla tällaista talvihauskuuttelua vastaan. Miksi ihmeessä on pitänyt voimiaan koetella paiskaamalla kukkiva jää pihakiveykseen oikein voimalla?!?


Meitä on kyllä moneen junaan.


sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Puuvilla

Jo viime vuoden puolella bongasin ystävän blogista ihanan puuvillan oksan, ja välittömästi tajusin myös minun kodin kaipaavan sellaista! Olinhan kesän Lapin-vaelluksella iki-ihastunut tupasvillan lumoavaan huojuntaan, ja teenhän about kaikki ompelukseni ihanasta puuvillasta. Tietenkin tämän puutarhurin piti siis saada kotiansa koristamaan myös teksasin puuvillan eli Gossypium hirsitium'in oksa!



Joulukukkaostoksilla se jo tarttui mukaan, ja on nyt alkuvuoden seilannut muutaman huoneen väliä, kunnes parkkeerasi itsensä olohuoneen lipastolle vanhaan viinipulloon. Niin neidin Hymytyttö-patsas kuin pehmeän haituvainen puuvilla kovassa korressaan saavat hymyn huulilleni harvase kerta ne ohittaessani. Just love them!



keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Tiukka tammikuu ja hiilariton helmikuu

Kumpikin itse itselleni asettamia tavoitteita, joita kumpaakaan en ole täysin onnistunut toteuttamaan. En vaikka söisin vain vanhoja (= jo marraskuussa lahjaksi saatuja...) kenkiä!!! On tää jojoilu rankkaa! Onneksi voi sentään vähän lohduttaa itseään päiväkaffeilla...


Ps. Suklainen korkkari oli sen saadessani täynnä kauniita konvehteja, mutta ne ehtivät mennä jo ennen kuvan ottoa...


maanantai 19. helmikuuta 2018

Mexicoko mielessäin?

Vihdoin viimein valmistui tämäkin piiiiitkään työstössä ollut torkkupeittoni viime viikolla tilkkuterapiassa! Aivan viime minuuteille asti surruuttelin, mutta niinpä vaan valmistui tikkaus ja kiinnittyi reunakaitale paikoilleen. Viikonloppuna aurinko helli meitä ja takapihalla oli yöllä satanutta tuoretta lunta siinä määrin, että hanki aamulla suorastaan kutsui kuvausalustana läväyttämään peittoni sille.

Työhän alkoi viime syksynä Suomi 100 -peittona, mutta muuttui matkan varrella värivalintojeni vuoksi aivan muuksi kulkien työnimellä Mexico 100... Niin on tuo Mexico vielä vahvasti mielessäni, etten ole muutamasta ajatustuokiosta huolimatta keksinyt peitolle lopullista nimeä. Ehdotuksia siis vastaanotetaan taas :)


Viime viikot tilkkuterapiassa olen huristellut yläsyöttäjä kuumana tikkauksia peiton pintaan. Melkoinen määrä lankaa, perslihaksia ja hermoja meni kun peitto tikkautui erittäin tiiviisti. Niin tiiviisti, että seuraavan tikkauksen teen saletisti paljon harvempana ja todennäköisesti vapaatikkauksella, jotta säästyy hikiseltä peiton pyöritykseltä paininjalan alla jok'ikisessä tikkauskulmassa!



  
Hui, kylläpä huomaa nyt isolla näytöllä eron kuvien värimaailmassa!! Ylläolevan tikkauskuvan olenkin näpsäissyt jo aiemmin, eli arkena kun kello on käynyt viittä ja taivas ollut pilvinen. Kuvassahan peitto näyttää aivan mustaan pyykkiin eksyneeltä ja harmaata siellä kylkeensä ottaneelta... hui sentään!


Takakankaan jouduin yhdistämään parista palasta, joten väliin ompelin värisuoran blokkien kankaasta. Siitä intoutuneena sitten päädyin samalla 8*8 cm -mitoituksella leikkaamaan reunakaitaletarpeetkin. Ompelin kaitaleita yhteen tarvetta mittailematta, joten onni on etten kaikkea vielä silittänyt kanttinauhaksi, sillä ylijääneistä kaitaleista taitaa ompeloitua kevään mittaan vielä vauvanpeittokin sukuun saapuvalle uusimmalle poikaselle <3

perjantai 16. helmikuuta 2018

Rusketusraidat

Kävin tutustumassa Pistot-näyttelyyn Havis Amandan vieressä CraftCornerissa. Monen riemastuttavan ja ihastuttavan työn joukossa suosikikseni nousi tämä Marja Palmujoen Rusketusraidat-niminen työ.




Mummoyöppi-tyyliseen, aavistuksen säkkimäiseen mekkoon on kirjailtu erittäin hyvin ruskettunut kroppa tarkan naisellisilla yksityiskohdilla somistettuna. Työn takapuolella rusketuksesta kertoi vain hoikan uuman ruskeat ääriviivat, ja hoikkuutta entisestään korostavien, vakoon uppoavien stringien ääriviivat.


Naurattavan hauska oivallus taiteilijalla ollut!
Taisin löytää itselleni kesämekon...
Tutustumisen arvoinen näyttely :)


keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Nauru pidentää ikää

LIVE
LAUGH
LOVE
HOME 

lukee kynttilänalusvadissa.


Kaikki tärkeitä ja ajoittain myös muistuttelun arvoisia asioita.
Kun kynttilät ovat aikansa kuumottaneet sulattaen toinen toistaan siinä määrin että steariini on tehnyt kauniita terälehtiä niin tassille kuin sohvapöydällekin, on sanoista enää yksi luettavissa.


Laugh

Muistetaan nauraa tarpeeksi!
Jaetaan nauruterapian hyötyjä niin itselle kuin ympärillä oleville. 
Samalla kun toki edelleen otetaan iloa irti elosta,
rakkaudesta ja ihanasta kodistakin.

Sydämellistä ystävänpäivää, ystävät <3




tiistai 13. helmikuuta 2018

Tico-tico tikaten

Kuukausiblokeista tekemäni peitto tikkaantuu aivan viimeisillään. Tässä kuvassa hommaa on vasta käynnistelty, eikä kuva sillä vielä anna viitettäkään siitä kuinka tiivistä tikkausta on pyöritelty yläsyöttäjän alla viime viikkoina, missä määrin on hikoiltu peittoa koneessa käännellessä, kuinka on peffa puutunut tuntien tikkaussessioissa ja miten on käämikin palanut pariin otteeseen ja ääneen on taas vannottu että seuraava vuosi tehdäänkin vain pikkurikiriikkisiä töitä...


Kaikesta edellä manatusta huolimatta peitto on aivan kohta valmis! Vain viimeiset metrit tikkauksia ja kaitaleista ommeltu reunanauha surauttamatta kiinni liepeiseen, ja pääsen vihdoin käpertymään aivan ihanan torkkupeittoni alle <3


maanantai 12. helmikuuta 2018

Pallottelua

Pitkä blogihiljaisuus ei johdu kaameasta sähkölaiteonnettomuudesta kylpyhuoneessa, vaan syystä.. jota en itsekään tiedä. Samanaikainen suvantovaihe ja hurlumhei omassa pikku maailmassani kenties on venyttänyt taukoa kirjoittamisessakin?

Kodin spa'ta aiemmin koristanutta tunnelmavalosarjaa on viime viikkoina palloteltu pitkin poikin huushollia, ja nyt se on löytänyt paikkansa olohuoneesta. Nurkassa kulkevia vesiputkia aiemmin koristanut, onnea tuova keraaminen itämainen elefanttiköynnös puolestaan on siirtynyt kylpyammeen viereen balilaisten ja intialaisten puuesineiden kaveriksi.

Aiemmin saattoi yön pimeydessä tassutella öiseen aikaan sopivan hämyiseen kylppäriin, mutta nyt koko huoneistoa yllättävän kattavasti valaisee tämä palloketju, jonka pistoke seinästä irronnee ensimmäisen kerran juhannuksen hujakoilla.


Nautitaan nyt niin keinovaloista kuin taas päivä päivältä lisääntyvästä luonnonvalosta. Niilläkin taitetaan taas talven selkää ja kohinalla mennään kohden kevättä!