tiistai 21. helmikuuta 2017

Heikunkeikun ja sitä sun tätä

Talvilomaviikko käynnissä Etelä-Suomessa; luvassa pakkasta ja lunta, käytännössä paistetta, tippuvia räystäitä ja lintujen siritystä. Osa perheestä jo loman kolmanneksessaan, jollakulla vasta edessä. Silti kaikki meistä jo täysin lomamoodissa. Kotikulmilla kaipaa aurinkolaseja ja reissuun kaivetaan esiin topat ja fleecet.

Kodin kukkarintamalla vietetään samanaikaisesti niin joulua, keskitalvea kuin pääsiäistä. Joululahjaksi saatu glitterikuorrutettu vaha-amaryllis kun on juuri alkanut upeasti Hämeen hitaalla kukkia, talvisia tulppaaneja pitää olla koko ajan maljakoissa, ja kevääseen ja sen myötä meillä pääsiäiseen kuuluvat esikot ovat vallanneet entistä isomman ruukun.




Välillä elämä tuntuu pliisulta ja rauhalliselta, mutta nyt ei. Nyt se on yhtä pelkkää riemunkirjoa ja heikunkeikkua. Kodin sisustus on sitä samaa; kuinkakohan monesta muusta kodista mahtaa löytyä Jopo olohuoneesta odottamassa keväisille reiteille pääsyä? Tavarakorissaan tosin vielä tovin upouusi laskettelutakki, jonka vadelmainen väri vie aatokset välittömästi yhdellä loikalla suoraan kesään!


Töissä toistuu vuosittain ajankohta, jolloin intensiivisesti työstän kolmen vuoden eli edellisen, nykyisen ja tulevan asioita. Tuolloin joudun kieli keskellä suuta kirjoittelemaan päiväyksiin oikein nykyisiä vuosilukuja, ja välillä olen asiaa tarkistanut Hesarin yläreunastakin... Just nyt sen sijaan tuntuu että elän kolmea vuodenaikaa samaan aikaan! Talvella kynttilöiden polttelun lomassa mulla on käynnissä jo kevät ja kesäkin, joka tuo tullessaan suuria muutoksia meille. Ehkä siis on vähän pää pyörällä, mutta yhtään ei huolestuta ettei olo ole lainkaan syksyinen. Siihenkin nimittäin kyllä vielä päästään!! Vaikkei välttämättä edes haluttais...

Anyhow: lämpöä, valoa ja kauniita värejä päiviinne!
 
 

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Nelisakaraisia tähtiä

Tilkkukollega totesi nelisakaraisen tähden paper piecing -mallin tähden sijasta hyrräksi ommellessaan, ettei tykkää nelisakaraisista tähdistä. Jäin miettimään lausettaan, ja tajusin etten minäkään niistä pidä. Silti sellaisia ompelen! Ensin kelta-oransseja, nyt oranssi-vihreitä. Mistäköhän moinen?? Ehkä tavastani toistaa pinttyneitä rutiineja..? Kun on kerran tekniikan oppinut, niin sitähän saatan sitten toistella hamaan tappiin saakka... Mene ja tiedä tästäkö syystä vai jostain täysin toisesta?!?

Joka tapauksessa ompeluun pääsivät nyt nämä värit, joista oranssi valikoitui reunaksi oltuaan edellisten vastaavien tähtien värinä, ja nyt tähdiksi ompeloituivat neljä vihreää kuosia.

 
Tilkkuterapiaryhmässä en muuten ollut ainut jota nauratti meikäläisen tuotantolinjastot. Näin näppärästi sitä kuulkaa saa paper piecinginkin muokattua tähtilinjastoksi!! Työt syntyivät näin edellisiä huomattavasti nopsempaan, mutta sääliksi kävi kaunista oranssipilkullista kangasta, joka oli leikkuun jälkeen lovettu joka reunaltaan. Hassua miten tilkkutöissä saattaakin surua tuottaa se että kauniit, siististi hyllyyn viikatut kankaat muuttuvat käytetyn oloisiksi niitä käyttäessä... Onkohan tää ihan täysjärkisten harrastus sittenkään..?
 

Kotona blokkeja olkkarin lattialle (argh, joskus mullakin on kyllä vielä suunnitteluseinä!!! Ompelupöytä on sentään jo niin pitkälle valmis suunnitelma, että toteutusaikataulukin sille on jo olemassa.) asetellessa, ja pöydän vieressä konttaillessa koin suunnattoman suuren Heureka-elämyksen tajutessani mikä mut oli saanut valitsemaan viime viikolla juuri nuo kolme väriä ompeluksiini kaikista kaapissa olevista väreistä. Meikäläisen älynväläykseen ei onneksi tarvittu päähän pudonnutta omenaa, riitti että lasinen sellainen möllötti alitajunnalleni inspiraation antaneena värisuorani vieressä...



Oma Heureka-hetkeni oli kenties aivan yhtä riemullinen kuin Newtonilla aikoinaan, vaikka tällä minun hetkellä ei ollutkaan yhtä suurta merkitystä tieteenteolle kuin Isaacin älynväläyksellä. But who cares, en minä ainakaan...

Pääasia että ompelukset edistyvät! First things first ;)
 
 

maanantai 6. helmikuuta 2017

Kolmiketjuinen pussukka

Tilkkuterapian pussukkalinjastosta putkahti ulos paininjalkani alta pieni pussi, tai kukaties nesessääri, jossa on kolme vetoketjullista osaa. Tilkkutyöosuus tässä työssä jäi osaltani hyvin vähäiseksi, käytännössä melko lailla olemattomaksi, koska toteutin työn vain 2 kankaalla. Toista niistä päälliseen ja toista vuoriin sekä vetoketjujen päihin. Joku mielenhäiriö taisi olla vallalla kun moiseen hillittyyn settiin päädyin.

Tosin en nyt tiedä voiko kokonaisuutta hillityksi kutsua, sen verran riemunkirjavaa tarinaa kun päällisestä löytyy! Kuka tunnistaa kuosin vielä melko ajankohtaisen sadun jo pussukan etupuolelta?


Neiti ilmoitti pussukan kotiutuessa haluavansa sen itselleen omia. Neuvottelut asiasta ovat vielä kesken niin äidin kuin tyttären pohtiessa parasta mahdollista käyttötapaa tälle työlle. Toistaiseksi sinne on soviteltu avaimia ja tärkeitä kortteja. Niiden lisäksi kännykän ja vaikka nenäliinapaketin voisi pussiin sujauttaa, ja tällaisilla nesessääreillä varustettuna sitten näppärästi laukusta ja repusta toiseen pussia sisältöineen heitellä. Katsotaan mihin käyttötarkoitukseen päädymme ja kenen käyttöön pussi päätyykään...

Koskaan ennen en ollut tällaista useammalla vetoketjulla ja taskulla varustettua pussia ommellut, ja kieltämättä pientä työtä nysvätessä meinasi uskonpuute jossain kohdin vallata ompelijan työn näyttäessä tuolta paininjalan alla:

 
Päälliskangas nurin ja 3 taskua ompeluksessa niin etteivät ota kiinni toisiinsa ja ketjut aukeavat nätisti! Selviydyin kuitenkin pienin ratkomuksin lopulta koitoksesta, joskin en ole lainkaan vakuuttunut lähdenkö moiseen toiste. Riippunee siitä kuinka tarpeelliseksi pussukan ajansaatossa havaitsemme...
 
 

Tunnistitteko kaikki Liisan Ihmemaastaan jo pussin etupuolelta? Valkoinen kani kun on tässä printissä hämäävän pinkki... Pussukan pyllypuolella neiti itsekin seikkailee pää niin ylös- kuin alaspäin.

Sen vielä melko ajankohtaisen sadusta tekee tietenkin mennyt juhlavuosi, noin 150 vuotta ilmestymisestä sekä uusi tutkimustieto, joka tuo tarinaan oman synkän sävynsä. Esiin kun on nostettu kirjoittajan kyseenalaiset motiivit miellyttää nuorta tuttavaperheen tyttöä... Suomen Kansallisbaletti esitti lokakuussa 2016 vain 10 näytöstä kyseistä klassikkoa, ja mulla oli ilo nähdä yksi niistä. Ilosta entistä suuremman teki ihanat väliaikatarjoilut, jotka oli toteutettu pieteetillä hassunkuristen teejuhlien hengessä.

Siinä määrin vauhdikkaita juonenkäänteitä sisältävä on tarina ja siitä tehty balettisovitus, että teoksen nähtyäni klampsin kiltisti kirjaston lastenosastolle, lainasin teoksen ja palautin mieleen nekin yksityiskohdat tarinasta, jotka noin neljässäkymmenessä vuodessa olivat päässeet jo unohtumaan. Pussia ommellessa nousikin sitten mieleen niin hassuja kuin surullisia juttuja sadusta.

Lähes kaiken tietävä Wikipedia kertoo tarinasta näin: "Liisan seikkailut ihmemaassa -kirjan taustalla on tarina, jonka Dodgson kertoi souturetkellä Thamesjoella tuttavaperheensä Liddellien kolmelle tyttärelle heinäkuussa vuonna 1862. Yksi heistä oli tuolloin kymmenvuotias Alice, josta tuli tarinan nimihenkilö. Alice vaati toistuvasti Dodgsonia kirjoittamaan tarinan talteen, ja lopulta tämä suostuikin. Hän laati siitä yhden käsin kirjoitetun, kuvitetun kappaleen nimellä Alice’s Adventures Under Ground, ja lahjoitti sen Alicelle. Lopulta Dodgson julkaisi laajennetun version Alice’s Adventures in Wonderland vuonna 1865 salanimellään Lewis Carroll. Hän kirjoitti romaanille myös jatko-osan Liisan seikkailut peilimaailmassa (Through the Looking-Glass, 1871). Kirjan ensimmäinen painos (1865) hävitettiin kuvittaja John Tennielin pyynnöstä, koska hän ei ollut tyytyväinen painojälkeen. Ensimmäisestä painoksesta on säilynyt 23 kappaletta, ja niiden keräilyarvo on suuri. Toinen painos julkaistiin joulukuussa 1865, mutta nimiösivulla on vuosiluku 1866.

Pidetään todennäköisenä, että Carroll sai vaikutteita kasvitieteilijä Mordecai Cooken teoksesta The Seven Sisters of Sleep. Siinä käsiteltiin muun muassa huumaavien sienten käyttöä Siperian heimojen parissa. Teos julkaistiin 1860, ja Carroll lainasi sen Oxfordin Bodleian-kirjastosta päivää ennen kirjoitystyönsä aloitusta. Lainattu kappale on säilynyt alkuperäisessä asussaan. Se oli leikattu auki siten, että vain sisällysluettelo ja sieniä käsittelevä osuus ovat avattavissa luettavaksi.

Liisan seikkailut ihmemaassa on englantilaisen lastenkirjallisuuden ja nonsensen tunnetuimpia klassikkoja. Kirjassa leikitellään kielellä ja logiikalla, ja siitä on siksi tullut suosittu paitsi lasten myös aikuisten keskuudessa. Kirja ja sen jatko-osa ovat suosittuja siteerauskohteita, ja tarina on sovitettu lukuisia kertoja näytelmiksi, kuunnelmiksi, elokuviksi ja jopa oopperoiksi. Elokuvista tunnetuin on Walt Disneyn vuonna 1951 tuottama animaatioelokuva Liisa Ihmemaassa, ja sen ohella voidaan mainita Jonathan Millerin TV-sovitus Alice in Wonderland BBC:lle (1966), Jan Švankmajerin animaatio-näytelmäelokuva Něco z Alenky (1988) ja Jefrem Pružanskin neuvostoliittolainen piirroselokuvasarja Alisa v strane tšudes (1981).
 
Lukuisat taiteilijat ovat kuvittaneet teoksen: John Tennielin kuvitus syntyi yhteistyössä kirjailijan kanssa, ja hänen jälkeensä tunnetuimpia kuvittajia ovat olleet muiden muassa Arthur Rackham, Charles Robinson, Salvador Dalí, Tove Jansson ja Helen Oxenbury.
 
Liisan seikkailut ihmemaassa on käännetty ainakin 174 kielelle, suomeksi kokonaan neljä kertaa. Alice Martinin suomennoksessa vuodelta 1995 kirjan keskushenkilö on alkuteoksen mukaisesti nimeltään Alice, mutta muissa suomennoksissa nimi on suomalaistettu Liisaksi, myös myöhemmin julkaistussa Tuomas Nevanlinnan käännöksessä vuodelta 2000. Kirjasta on tullut suomen kieleen sanonta kuin Liisa ihmemaassa, joka tarkoittaa ihmettelevää, kummastelevaa, ihastelevaa suhtautumista.Suomessakin kirjasta on julkaistu useita mukaelmia sekä teatteri- ja kuunnelmasovituksia. Vuonna 1961 julkaistun Kynäbaari-suomennoksen levittäminen kiellettiin korkeimman oikeuden ennakkoratkaisulla 1967-II-10, koska suomennoksen katsottiin turmelevan teoksen kirjallisia arvoja.
 
Tarinan alussa nuori tyttö Liisa lähtee seuraamaan kania, joka kaivaa liivintaskustaan kellon ja hokee olevansa myöhässä. Liisa putoaa kaninkoloon ja päätyy unenomaiseen ihmemaahan, jota hallitsevat korttipakan Herttakuningas ja Kuningatar.
 
Kirja sisältää muun muassa joukon Dodgsonin ivamukaelmia englantilaisista lastenloruista sekä opettavaisista runoista, joita lapset tuohon aikaan pakotettiin opettelemaan ja jotka Liisakin osaa enemmän tai vähemmän oikein ulkoa. Kirjan jatkuva suosio pohjautuu paljolti myös pitkälle vietyihin sanaleikkeihin ja loogisiin peleihin, joita Dodgson oli matemaatikkona kehitellyt. Tarinan hahmoja ovat esimerkiksi valekilpikonnakeitosta tuttu Valekilpikonna ja Hatuntekijä, joka on ”hullu kuin hattumaakari”. Hatuntekijöiden väitetyn hulluuden sanotaan johtuneen hatunteossa aiemmin käytetystä elohopeasta."
  
Että tällaista tällä kertaa.

 

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Kauni uni!

Aiemmin kerroin kuinka useampi kuukausi, lähes vuosi tuli huideltua heikoilla unilla. Aina olen ollut univammainen, tai noh, tässäkin kohtaa on syytä käyttää nykysuomea ja todeta olleeni pitkään unirajoitteinen, mutta viime kesänä alkoi elämässä jakso, jossa kuukausikaupalla posotin kolmen tunnin yöunilla. Vähemmästäkin alkaa kädet täristä, sydän rummuttaa, muisti kadota, läski jymähtää navan ympärille ja kunto romahtaa.

Syksyllä menin lääkärille näyttämään kipeää raajaa, ja tulin ulos nukahtamislääkkeiden kanssa!! Niillä sitten saatiin mut tainnutettua (tosin alkuun tuntien odottelun jälkeen...) uneen, ja kuukauden varrella nukahtamiskyvyttömyys poistettua ongelmalistalta. Työstettäväksi jäi vielä se että heräilin aamuyöstä aivan liian aikaisin, ja unet pysyivät edelleen ihan liian lyhyinä.

Lääkekuurin päätyttyä tapasin unihoitajan ja mietimme josko liittyisin unikouluryhmään, mutta siinä vaiheessa kun ammattilainen tarjoaa unettomuuteeni ratkaisuksi syvästi inhoamani kalkkunaleikepalan nauttimista ennen nukkumaanmenoa sai hän puolestani pitää niin leikkeensä kuin unikoulunsa. Lähdin itse ratkaisemaan ongelmaani.

Palautin säännöllisen liikunnan aikatauluihini ja kevensin syömisiäni. Samaan aikaan sain käsiini Kaisa Jaakkolan kolme kirjaa hormoneista ja niiden vaikutuksista kehon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Hurahdin oitis, niin maalaisjärkeen käypää tekstiä vakuuttavin perusteluin ja esimerkein vuosien kokemuksella niin itsensä kuin asiakkaidensa kautta.

Ruokavalioni rukkautui uuteen suuntaan, vähäinenkin alkoholinkäyttö minimoitui ja vieroitus pädistä ja luurista tuntia ennen unille menoa alkoi. Ajoittain juuri se on edelleen kovin vaikeaa..! Laajakaistayhteys makuuhuoneen vierestä katkaistaan meillä nykyään mamin kömpiessä maate.

Kirja on aina ollut unikaverini ennen nukahtamista, ja nykyään entistä tietoisemmin on sitä. Melua on minimoitu, lämpötila säädetty lähes koleaksi ja pimennysverhot ovat ripustumassa kohta akkunoihin. Melatoniininappi lentää nassuun joko unille ryhtyessä tai tunti, pari ennen Hesarin saapumista.


Uusin sleep mate on nukkujuomani. En siis kirjaimellisesti nuku kyseisen pullon kanssa, mutta huitaisen lasillisen sen sisältöä kiduksiin parin magnesiumsitraattikapselin kanssa juuri ennen  unille kömpimistä. Reseptin tähän hyvän unen iltamaitoon löysin jostakin Kaisan kirjoista.


Liotan juomaa varten lasipurkillisen auringonkukan ja seesamin siemeniä vuorokauden, huuhdon satsin hyvin ja surautan tehosekoittimella tasaiseksi nesteeksi (siemenjämät voisi siivilöidä halutessaan poiskin..) erittäin vahvan kamomillateen kanssa. Seesaminsiementen kalsium parantaa unta ja kamomilla rauhoittaa kehoa. Seesamin ja auringonkukan siementen tryptofaani taasen auttaa hyvän mielen ja rauhallisen unen turvaavan serotoniinin muodostuksessa. Teen vahvuutta voisi taittaa tai juomaa muuten maustaa hunajalla. Vahva tarkoittaa mulle sitä että pienessä teekattilassa lillii 5-6 teepussia. Pullotan helahoidon, jäähdytän ja "nautin" illoittain. Päälle nukun ja herään hymyillen...

Rehellisyyden nimissä täytyy todeta ettei se nukkumaan ryhtyminen kaiken valvomisen jälkeen ihan näin helppoa ole, mutta listaamani muutokset ovat helpottaneet ongelmaani ja parantaneet oloani. Edelleen kroppa reagoi stressiin ja mielipahaan niin että unet jäävät ensimmäisenä väliin ja sitten alkaa muu palikkatorni huojua. Nyt vain entistä määrätietoisemmin työstän asiaa rauhoittamalla iltaa ja vatsaa, sekä tutun ja hyvän nukkumapaikan vaalimista jopa karsimalla kalenterista mieluisia rientoja jotka edellyttäisivät nukkumista muualla. Ajan saatossa nämä nyt työstössä olevat asiat toivottavasti vaikuttavat niin että päänsä voi kallistaa taas vieraammallekin tyynylle.

Töitä se on vaatinut että uni tulee omalla, juuri sopivalla tyynyllä, ja töitä se vaatii että unet silmissä taas pysyvätkin. Vielä on melkoisesti matkaa minimissään kahdeksan tunnin yöuniin, mutta projekti on käynnistetty tuon hohdokkaan päämäärän saavuttamiseksi. Ajoittain olo on kuin Toy Story -leffan avaruusrangeri Buzz Lightyearilla tämän todetessa kohti ääretöntä ja sen yli...
 
Kauni uni kaikille <3